perjantai 11. toukokuuta 2018

Ei näin....

Torstaina kävin kuuntelemassa Haikon kartanon puutarhamarkkinoilla Eva Wuiten luentoa tilojen luomisesta puutarhaan. Eva korosti pihaeteisen tärkeyttä, se on ensivaikutelma, eikä sitä muuta enää suorassa olevat kengät eteisessä. Ja oman mielenrauhan takia tekemättömät puutarhatyöt eivät saa hypätä ensimmäiseksi silmille, kun palaa kotiin.



Olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan!!!!! Mutta samalla kun kuuntelin häntä, naureskelin omaa pihaani. Seuraavissa kuvissa näet, miksi naureskelin... Oma sisäänkäyntini on ihan päinvastainen, ruma kaaos. Katsotaanpa....

Tervetuloa meille, näkymä tieltä

Aloitetaanpa oikeasta reunasta... Heti ensimmäisenä, vielä tällä hetkellä viime kesän kesäkukilla koristeltu kukkapata. Kukkapata seisoi vielä viime kesänä tiilipinon päällä, mutta ilmeisesti kaivinkone syksyllä kaatoi tiilipinon, eikä kukaan ole siivonnut paikkaa. Kohta istutan pataan uudet kasvit ja samalla tulee ehkä siivottua tiiletkin pois.


Padan jälkeen on seuraavana risukasa odottamassa haketusta. Harmi vaan, että oksasilppuri ei lähde käyntiin, siksi kasa on edelleen olemassa.


Ja risukasan jälkeen on multakasa. Tervetuloa mullankärräystalkoisiin...


Sitten uusi autotalli ja vanha, vino puuliiteri-autotalli... Kesäksi on kertynyt jo niin rutkasti tekemistä, että luultavasti purku-urakka siirtynee ensi vuoteen. Kaikkea ei vaan ehdi.


Sitten palataankin takaisin sisääntuloon ja vasempaan puoleen. Ensimmäisenä on vastassa pölli- ja rankapinot, jotka syntyivät, kun metsää kaadettiin uuden autotallin tieltä. Rakennustarvikkeet tulivat lavojen päällä, joten lavoja riittää. Mutta ne ovat hyviä alustoja puupinoille. Rakennusjätteet saatiin tällä viikolla vietyä kaatopaikalle.


Lava- ja pöllipinojen jälkeen on keskeneräinen istutusalue, tuleva kivipenkki.  Se valmistuu vielä tänä kesänä, ilman paniikkia ja urakointia. Tänne kärrätään suurin osa toisen puolen multakasasta. Jäljistä näet, että multakuormaa yritettiin purkaa tälle puolelle, mutta ei onnistuttu.


Ja sitten viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä rikkaruohikon kadotus ja rikkaruohoinen multakasa. Säkit toimivat painoina mustalle mansikkakankaalle, jonka tehtävänä on tukahduttaa rikkaruohot.  Vielä pitäisi keksiä, mitä tuohon tekisi. Alla on kovaa savea ja ilmeisesti jotain betonia tms eli kaivamaan ei pysty. Multakasan yritän levittää nurmikon kuoppien päälle, kukkapenkkeihin ei tuollaista rikkaruohikkoa voi levittää.


Ja nyt päästään paraatipihalle eli tervetuloa meille!!!!!


Vaikka tekemistä on paljon, en silti stressaa tekemättömiä töitä. Yksi ihminen ei pysty mahdottomiin lapion ja kottikärryn kanssa. Sen kun on hyväksynyt, niin elämä on mukavaa ja kaikki tulee tehtyä aikanaan.

Aurinkoista viikonloppua ja hyvää äitienpäivää kaikille äideille!!!!!



3 kommenttia:

  1. Kyllä saat vielä unelmiesi pihan,hieman työtähän se vaatii.Itse olen työstänyt kahta yli sata vuotiasta taloa pihoineen,no ainakin toisen pihan olen saanut mieleisekseni,tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Puutarha on elämän mittainen projekti:)

    VastaaPoista