Mustilan taimipäivä

Niinhän siinä kävi, että kun työt alkoivat, niin samalla alkoi se jokasyksyinen puutarhaväsymys. Enpä ole tännekään jaksanut kirjoitella, en edes lukea muiden blogeja... Ihan toimettomana en sentään ole ollut, mutta siitä myöhemmin lisää...

Tänään, Suomen luonnonpäivänä, vietettiin Elimäellä Mustilan arboretumissa Taimipäivää. Taimipäivä on järjestetty jo useampana vuonna, mutta minulle kerta oli ensimmäinen, mutta ei todellakaan viimeinen.

Minä olen aina mieltänyt Mustilan alppiruusujen ja atsaleojen kodiksi, mutta tänään sain huomata, että paikka on paljon muutakin. Pienellä pääsymaksulla pääsi arboretumiin, sai kuunnella luentoja, pääsi opastetuilla kierroksille arboretumiin jne... Ja sai tehdä puutarhaostoksia niin arboretumin pihamyynnistä, kirpputorilta, puutarhakauppiailta sekä harrastajilta. Taimitorilla kävi kova kuhina, paitsi kuvanottohetkellä, rankan sadekuuron jälkeen... Minä olin varautunut sadekuuroihin jättämällä kameran kotiin, mutta en sateenvarjolla saati sadevaatteilla.

Taimipäivän ohjelma julkaistiin etukäteen, joten suunnittelin päivän tarkasti, liian tarkasti. Olin ajatellut osallistua parille opastetulle kierrokselle, mutta ennätin vain yhdelle, jossa esiteltiin Itäisen Amerikan Appalakkien kasviaarteita Mustilassa. Todella kiinnostava kierros, joka antoi itselleni paljon!!!! Kierros kesti tunnin, mutta olisi saanut kestää kauemmin!!!!

Yhden kuvan otin kierroksen aikana, ihana hortensia!!!! Se muuttaa meille jossain vaiheessa, ei kuitenkaan vielä tänään...

Viimeisenä kuuntelin luennon Alppiruusujen ja atsaleojen kasvualustasta. Tärkeä aihe, koska olen niitä istutellut vastikään ja lisää tulee koko ajan... Hapan maa, sen tiesin, mutta kasvualustan ilmavuus oli uutta. Omani olen istuttanut rodomultaan, joka on liian tiivistä, siihen tarvitaan hiekkaa tai haketta sekaan. Savimaa on hirvitys rodoille, mutta 30 sentin kohopenkki on hyvä ja minullahan on :)

Ja ihan parasta antia tälle päivälle oli puutarhatuttujen tapaamiset :) Ja sitten ostoksiin....
Muutama kasvi oli etukäteen tehdyllä ostoslistalla: pelargoneja Peltoselta, pihtoja Arboretumin omasta myynnistä ja mahdollisesti alppiruusuja, jos on kiinnostavia lajikkeita. Ja olihan niitä ja paljon, paljon muuta ihanaa. Tässä kaikki ostokseni tuulikaapin lattialla...

Pelargonit Nina Porjanmaalta, Winston Churchill ja Viva Madelaine

Käenkukka ja taustalla Koreanperhosvaahtera

Neulaspipo

Erityisen iloinen olen, koska sain ostettua Suomi 100 -alppiruusun, sekä Pernillan ja Lumottaren, joita ei ole vielä näkynyt muualla myynnissä. Arpajaisista voitin kiinnostavan pensaan, ukrainanvihman. Ilta meneekin mukavasti täällä soffalla, kun googletan ostoksiani ja suunnittelen heille parhaita mahdollisia kasvupaikkoja.

Mukavaa viikonloppua!!!

Viron ostoksia

Kiitos kaikille edellisen postauksen kommenteista!!! Tartto on todellakin näkemisen ja kokemisen arvoinen kaupunki, suosittelen!

Kun valmistauduin tälle Viron kierrokselle, tein mukaani 2 ostoslistaa. Oli kaksi "must"-paikkaa, Karnaluks Tallinnassa ja Seemnemaailm Tarttossa.

Ensimmäiset siemenet ostin Tartton torilta

Pitihän ne torin siemenkojut katsastaa, vaikka Seemnemaailmaan olin menossa. Kotimatkalle lähdettäessä tarkistin vielä osoitteen ja aukioloajat yrityksen nettisivuilta. Navigaattori ei tuntenut osoitetta, mutta onneksi heillä oli hyvä kartta. Osoite löydettiin, iso kerrostalo, sitten etsimään myymälää, mainoksia ei näkynyt. Myymälä löytyi kerrostalon päädystä, kellarikerroksesta, mutta ovessa oli lappu, että avoinna kesäaikaan klo 11 - 17 ja me olimme liikenteessä heti kymmenen jälkeen, koska nettisivujen mukaan liike olisi auki 9 - 17. Emme jääneeet odottamaan, vaan lähdimme kotimatkalle. Olin pettynyt, mutta eipä maailmani siihen kaatunut, eikä lomani mennyt pilalle. 

Tallinnassa ykköskohteemme oli Karnaluks ennen satamaan menoa. Seurueemme viidestä henkilöstä vain kuljettajalla ei ollut ostettavaa Karnaluksista, mutta hänkin lähti mukaan, koska laajennuksen myötä sinne oli tehty miesparkki. Olisi silti kannattanut jättää kuljettaja autoon odottamaan, koska onnistuimme saamaan parkkisakot. Ensimmäiset koskaan ikinä Karnaluksin edestä, ja useita kertoja siellä on käyty auton kanssa. Emme huomanneet kadun alareunan, vasemmassa reunassa, olevaa kylttiä maksullisuudesta ja aktiivinen pysäköinninvalvoja oli käynyt kierroksella. Pysäköinti olisi pitänyt maksaa joko puhelinsovelluksella tai hakemalla maksulappu Keskustorin automaatista! Tiedämmepä seuraavalla kerralla ja sakko maksetaan kimpassa, koska se ei ollut kuljettajan vika.

Karnaluksista tuli hankittua sukkalankoja ja huivilankoja. Sukkalangat otin heti käyttöön ja ensimmäinen sukka on valmis.

Hauskimman ostoksen tein lähellä satamaa. Kävimme sataman lähellä teellä ja kahvilla, koska olimme ajoissa. Kahvilan naapuriin oli avattu sisustusliike. Ne eivät yleensä ole minua varten, mutta nytpä löysin jotain... Jotain sellaista, jota olen etsinyt, jotain sellaista, johon ihastuin heti. Pakko oli kuitenkin kysyä äidiltä ja siskolta, että jos tuon ostan, niin saako isä sydärin. Sen verran iso tavara oli kyseessä ja henkilöauto oli jo tupaten täynnä, suksiboxia myöten. Sain käytännöllisen neuvon, että jos se matkustaa sylissäni, niin sitten saan ostaa. OSTIN, eihän meillä Suomen puolella ollut kuin tunnin matka...

Uusi olohuoneen pöytä

Tähän asti olen säilyttänyt lankoja kasseissa ja pusseissa sohvan vieressä, nyt saan ne pöydän alle piiloon :) Eivät kaikki langat tietenkään tuonne mahtuneet, pöydän max. halkaisija on noin 50 cm, joten seuraavalla kerralla ostan toisen samanlaisen ja sitä seuraavalla vielä yhden, mutta sen ehkä vähän pienempää kokoa.

Tällaisia hankintoja tein :) Tämä alkuviikko kotosalla ja töissä onkin mennyt yhdessä hujauksessa, iltaisin ei pahemmin ole jaksanut raahautua pihalle. Varsinkin kun vettä on satanut vähän väliä. Onneksi eilen oli sen verran poutaa, että sain nurmikon leikattua, tuli edes jotain tehtyä... Viikonloppuna olisi toivottavasti sen verran poutaa, että pääsisi taas kitkemään, joissain paikoissa rehottaa rikkaruohot valtoimenaan.

Viron kierroksella

Vietin kuluneen viikon Virossa perhelomalla vanhempieni, siskoni ja siskontyttären kanssa. Kiersimme Narvassa, Tarttossa, Otepäässä ja Valgassa. Tässä pieni valokuvapläjäys matkan varrelta. Ehdottomasti matkan kohokohta oli Tarton kasvitieteellinen puutarha. Sinne on pakko päästä uudelleen...

Matkalla Narvaan poikkesimme Jägalan putouksella. Putous on aika lähellä Tallinnaa.

Jägalan putos

 Narva:

Narvajoki ja rajasilta

 Narvajoki on Viron ja Venäjän raja. Edellisen kuvan linnoista vasen kuluu Virolle ja oikeanpuoleinen Venäjälle. Viron Narvan linna toimi museona ja sen pohjoispihalle oli luotu 1600-luvun elämää esittelevä kaupunki käsityöläisineen.

Narvan linnan pohjoispiha

Retkellä Otepäähän ja Valgaan löysimme upean linnan, Sangasten linna, joka toimii hotellina. Linna on kopio brittiläisestä Windsorin linnasta.

Sangasten linna

 Linnan pihalla kukkapenkissä kasvoi kaunis kukka. Näyttää pasuunakukalta, mutta on paljon pienempi.

Maaseudulla ajettaessa näkyi kauniita luonnonkukkia tienpientareilla. Luontoportin avulla tunnistin yhden "keltaisen koiranputken" ukonputkeksi, mutta tämä seuraavan kuvan kasvi jäi tunnistamatta. Kaunis se on silti.

Tartto:
Seuraavat kuvat ovat kasvitieteellisestä puutarhasta. Kiertelimme puutarhan melko nopeasti läpi, joten siksikin sinne olisi kiva palata. Toisaalta haluaisin palata eri aikaan, koska nyt pionit olivat jo kukkineet, ja niitä näytti olevan siellä paljon, isolla alueella. Emme myöskään käyneet kasvihuoneissa.

Ruusutarha oli parhaimmillaan....

Grete

Candlelight

Rhapsody in Blue

Karpaloita

Muutama kasvinnimi piti kirjata ylös, jotta voisin etsiä heidät omaan puutarhaani. Puutarha oli ihan mieletön!!!!! Jos et ole käynyt, niin suosittelen

En esittele täällä tunnettuja nähtävyyksiä, niistä on kuvia netissä vaikka millä mitalla. Mutta Tuomiokirkonmäelle noustessa näimme jotain todella mielenkiintoista. Mäen alareunan puisto oli remontissa ja jyrkkään mäkeen oli ruiskutettu jotain vihreää...

Vihreän ruiskutuksen tarkoituksena on varmaankin estää maan eroosiota, mutta eipä tuo kauniiltakaan näyttänyt. Ruiskutus oli ihan hiljattain tehty, koska massa ei ollut joka kohdasta kuivunut. Lisäksi kulkuväylillä oli ruiskutetta. Yritimme sitä porukalla tutkailla. Ilmeisesti siinä oli aitoa ruohoa, ehkä nurmikon siementä ja jotain liima-ainetta... Hyvältä se ei missään nimessä näyttänyt, mutta jospa se joskus kuitenkin vihertäisi luonnollisena.

Matka oli todella onnistunut. Tarttoon palaan vielä, mutta Narvaan en. Tähän matkaan päättyi kesälomani, huomenna maanantaina alkaa taas arkinen aherrus. Toivottavasti tämä töiden aloitus ei tuo tullessaan puutarhaväsymystä.

Mukavaa alkavaa viikkoa!