lauantai 7. huhtikuuta 2018

Olisko jo kevät ???

Maanantaina näytti vielä siltä, että kevät on kaukana, kun lunta tuli tänne eteläänkin vielä parikymmentä senttiä ja tiistaiaamuna oli kireä pakkaskeli.

Kasvihuone tiistain aamuauringossa, kuvattu keittiön ikkunasta

Mutta torstain vesisade ja sen jälkeen alkanut lämmin jakso on sulattanut lumet lähes kokonaan. Lähes joka päivä olen käynyt valkoisessa kukkapenkissä etsimässä lumikellon piippoja, mutta turhaan. Istutin pari pussillista niitä penkin takareunaan, josta lumi sulaa ensimmäisenä. Ainuttakaan piippaa ei näy... Mutta tänään löytyi todellinen ylläri, valkoinen palloesikko. Tämän yksilön olen kasvattanut itse siemenestä pari talvea takaperin... Uskomaton sissi!!!! Mutta sai minut erittäin hyvälle tuulelle.

Palloesikko

Toinenkin ylläri löytyi tästä penkistä (muut kukkapenkit ovatkin vielä lumenalla), nimittäin jouluruusu. Sain tämän kasvin ammattiyhdistykseltä, kun puheenjohtajakauteni päättyi. Keväällä istutin sen toiveikkaana maahan ja edelleen se on hengissä ja saattaa jopa kukkia tänä keväänä. Olin näkevinäni ison valkoisen nupun jään keskellä...

Jouluruusu

Ja lamoherukassa on jo todella isot silmut...


Kyllä se kevät tulee... Niin innoissani olin kevään merkeistä, että siivosin kasvihuoneeni ja nautin kevään ensimmäiset iltapäiväteet siellä.

Puutarhashoppailua olen tehnyt maltillisesti, olen vähän yllättynyt itseeni. Ostin Hongkongista muutaman daalianjuurakon ja maaliskuussa tilasin Puutarhatalo Sydänmaan verkkokaupasta unikonjuurakoita. Olivat niin ihania oranssi-valkoisia (lajike 'Picotee') ja sopivat ensi kesän kivipenkkiprojektiini. Hiukan pelkäsin saavani samanlaisia kuivia juurakoita, joita nämä halpakaupat myyvät. Mutta pelkoni oli täysin aiheeton, olivat todella hyvännäköisiä, tuoreita juurakoita.


Tuontitavaraahan nämäkin ovat, joten katsotaan, sainko sitä, mitä tilasin. Toinen pohdinnanaihe on, että kestävätkö Suomen talvea. Toivottavasti, koska olivat niin ihanannäköisiä ja itseasiassa postikuluineen myös aika kalliita.

Juurakot pääsivät heti multaan, samoin daaliat ja juurtuneet ruusuliisat. Koulittavaa riittää muutenkin, petuniat, ahkeraliisat, samettikukat, tsinniat... Juurakot ja ruusuliisat veinkin jo saunamökkiin, jossa on vähän viileämpää ja enemmän tilaa, kun pelargonit ovat jo lähes kaikki sisällä...

Ensi viikonloppuna onkin Helsingissä puutarhamessut. Kiitos Tiiulle Puutarhahetki-blogiin lipuista. Jonkinlainen ostoslista on jo mielessäni: multaa, pelargoneja ja papujen siemeniä. Mitä muuta löydänkään.... Pioneja tekisi mieleni ostaa, niille on suunniteltu jo paikkakin, mutta....

Aurinkoista ja lämmintä viikonloppua!!!!!

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Kasvun ihme

Joka kevät se yllättää ja jaksaa ihastuttaa, se Kasvun Ihme!!!! Kävelin etupihan valkoisen kukkapenkin luo tarkistamaan, joko näkyisi lumikellon alkuja, mutta ei vielä. Penkki on tasaisen valkoisen lumikerroksen peittämä.

Tänä keväänä olen tehnyt yllättävän vähän kylvöjä, mutta vielä ehtii :) Samettikukat pitäisi kylvää, loistosalvioiden kanssa taidan olla jo myöhässä. Olen keskittynyt enemmänkin pelargoneihin ja niiden kasvuunlähdön seuraamiseen.

Talvetan pelargonit pääasiassa viileässä saunamökissä, josta olen kantanut niitä pikkuhiljaa olohuoneeseen, ihan tähän sohvan viereen. Siksi niitä tuleekin seurattua tarkemmin...

Pelargoni 'Preston Park'
'Preston Park' oli vain ranka, kun toin sen sisälle lämpimään. Mutta niin vaan varsista lähti kasvamaan uusia lehtiä. Kunhan kasvu lähtee kunnolla kunnolla vauhtiin, niin pätkäisen kuvan ulkopuolelle jäävät honkkelilatvat. Ja tottakai kokeilen juurruttaa ne...

Pelargoni 'Kaisa Kallio'
Kaisapa päättikin kasvattaa täysin valkoisen lehden. Se on niin kaunis, mutta kasville täysin hyödytön. Pitäisi vissiin napsaista pois voimia viemästä, mutta kun se on niin kaunis.

Auringonvalo saa ihmeitä aikaa. Olen huolestuneena seurannut 'Bornholm'in vihreitä lehtiä, surren kadonneita kuvioita. Mutta aurinkohan ne loihti esiin :)

Pelargoni 'Bornholm'
Vaikka emokasvit ovat lähteneet hienosti kasvuun, niin pistokkaat eivät. Olin taas kerran liian hätäinen niiden kanssa. Pitäisi jaksaa odottaa sitä kunnon kasvuunlähtöä. Ruusuliisa oli siitä hyvä esimerkki. Se oli aloittanut kasvun ja pistokkaat juurtuivat viikossa.

Juurtunut ruusuliisa
Nuo läpinäkyvät snapsilasit ovat ihan loistavia juurruttamiseen. Helposti näkee, onko pistokas juurtunut.

Eipä siitä joulustakaan niin pitkä aika vielä ole, joulutähtikin kukkii vielä....


Tulevana lauantaina on edessä ainakin minun kevääni odotetuin tapahtuma, nimittäin Rinkin puutarhan Pelargonipäivä. Mukaan otan vain rajallisen rahamäärän, jotta en hamstraa ihan järjetöntä taimimäärää sieltä kotiin. Jonkun verran olen tilannut jo etukäteen, vainajien tilalle, mutta jotain heräteostoksiakin täytyy tehdä, onhan paikalla paljon harrastajia ja muutama puutarha (Rinkin lisäksi Peltosen puutarha ja Pukin puutarha) myymässä omia taimiaan.

Hyvää ja Aurinkoista Pääsiäistä!!!!


sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Aurinkoa, aurinkoa

Onpa ollut ihana viikonloppu... Perjantaina työpäivän jälkeen oli kyllä melko kuollut olo, mutta aika nopeasti siitä toipui, toisin kuin muina arki-iltoina. Käväisin hakemassa rautakaupoista 8 hyllynkannatinta. Toisesta sain 7 valkoista, toisessa ei yhtään valkoista, joten oli pakko ottaa 1 harmaa. Eihän mulla ole aikaa odottaa, että tilaisivat...

Rahat ovat sen verran vähissä, joten kukkalaudat rakennettiin leveästä valkoisesta raakalaudasta. Kelpaavat ja toimivat, vaikka yksi lauta onkin kapeampi (120 mm) kuin muut (145 mm)

Tuulikaappi odottaa kasveja

Nyt vaan odotellaan, että yöpakkaset hellittävät, niin voin täyttää ruukut pelargoneilla.

Lauantaina sain miesvieraan heti aamusta, rakennusmies tuli hakemaan nimeäni paperiin. Autotalli on hänen osaltaan valmis!!!! Eikä siitä muuta puutukaan kuin rännit ja lumiesteet ja se sokkelin korjaus. Ja listotukset, ne eivät kuulemma kuulu tähän viittä vaille valmis-toimitukseen, koska ovat sisustamista. Olen kyllä vähän toista mieltä...

Ovipieli

Ikkunapieli

Alkuviikosta sain rakennustarkastajalta vastauksen viestiini, että voin ottaa autotallin ja varaston käyttööni ennen loppukatselmusta. Ei tarvita erillistä käyttöönottokatselmusta. Ja minähän aloitin käyttöönoton....



Tähän oli hyvä päättää sunnuntain ulkoilu ja lähteä valmistautumaan tulevaan työviikoon. Kroppa kertoo, että töitä on tehty. Sen kunniaksi lämmitin pihasaunan, sai rentoutettua kipeät lihakset.

Huomenna jatketaan puiden kantamista. Kannettuna on vasta yksi pino neljästä eli kolme on vielä jäljellä... Mutta kiirettä ei ole, mitään urakkaa en ota!

Aurinkoista ja keväistä viikkoa!!!!!!

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Luennoimassa

Kaikkea sitä tuleekin luvattua... Kävin pitämässä elämäni ensimmäisen luennon, kyllä muuten jännitti. Olen puhetyöläinen, mutta en silti joudu luennoimaan paljoakaan. Ja aihe: pelargonit 💗

Kyllä, tiedän niistä jotain, mutta tiedänkö tarpeeksi ? Eiks joku muu viisaampi voisi ? Varmaan tuttua monelle jännittäjälle. Minä menin, puhuin ja selvisin :)

Luentoani yritin värittää kuvilla, jotka ovat omista pelargoneistani vuosien varsilta.


Ja hahmottaakseni, kuinka laaja on pelargonien suku, laadin vielä jonkinlaisen käsitekartan. Se ei ole täydellinen, mutta toivottavasti siinä ei isoja virheitäkään ole.


Nyt olen yhtä kokemusta taas rikkaampi 😊 Ja kiitoksena sain aivan ihanan kukkivan kärhönoksan. En ole tiennytkään, että niitäkin myydään leikkokukkana.


Puolentoista viikon kuluttua jatkuu pelargonielämä, kun vuorossa on Rinkin puutarhan Pelargonipäivä... Mitähän kaikkea ihanaa sieltä löytyykään ???

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Auto ja autotalli

Nyt on auto saanut hyväksynnän katsastusmieheltä 😊 Ja kyllä, äänestin jaloillani ja vein autoni toiseen paikkaan jälkitarkastukseen. Ja sainpa todella hyvää palvelua. Sinne menen toistekin... Jotta auton sai katsastuksesta läpi, siihen vaihdettiin tuulilasi, käsijarruvaijerit, takaiskarit ja jarrupalat. Rahaa meni 600 €... Mutta nytpä sillä saa ajella taas vuoden kaikessa rauhassa 😊

Isäni oli alkuviikon täällä tekemässä lumitöitä. Lumityöt olisi onnistunut minultakin, mutta pressun poisto puutavaran päältä ei... Isäni teki lumityöt, irroitti pressun hangesta ja kantoi puutavaran autotallin taakse pinoon ja minä sain autotallin käyttöön...


Näyttää ihan valmilta, mutta ei se sitä vielä ole. Ovipielet puuttuvat, samoin lumiesteet ja rännit. Ja tietenkin se sokkelin testaus ja korjaus... Mutta tuntuu niin valmiilta, kun auton voi jo ajaa katokseen 😊

Seuraava homma olisi purkuluvan hakeminen tuolle vanhalle autotalli-liiterille... Liityin Facebookin purkutavararyhmään, jos saisin siellä kaupattua nuo vanhat hirret, laudat ja lankut...


Pihasta tulee uskomattoman avara, kun tuo vanha rakennus katoaa... Sen paikalle olen suunnitellut lampea, mutta sen saaminen edellyttää lottovoittoa. Lapiolla en sitä kaiva, ja kaivinkone maksaa maltaita... Ehkä joskus, aina voi unelmoida...

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Kurssi jatkuu

Tänään jatkui Vanhan Porvoon valokuvaus -kurssi. Aamulla istuimme 3 tuntia tietokoneiden ääressä ja opettelimme käyttämään kuvankäsittely-ohjelmia.

Ymmärrän kyllä, että kuvien värejä hiukan parannellaan, ehkä jopa sen että kuvista poistetaan rumia yksitiyskohtia, mutta että kuviin lisätään yksityiskohtia... Ei ole minun juttuni!!! Photoshoppaus antaa valtavat mahdollisuudet kuvien jälkikäsittelyyn. Kysyin opettajaltamme, että kauanko hän käyttää aikaa yhden valokuvan käsittelyyn. Kuulemma tunnista pariin viikkoon. Hänen kuvansa ovat upeita, mutta ovatko ne valokuvia vai kuvankäsittelyllä luotuja kuvia ????

Tässä pari kuvankäsittelyn kautta kulkenutta otosta. Toinen on vähemmän käsitelty kuin toinen...



Aiheena oli rakennukset ja yksityiskohdat. Saatoin onnistua :)

Aurinkoista viikonloppua!!!!!

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Vanhaa Porvoota kuvaamassa

Ilmoittauduin kansalaisopiston kurssille, joka käsittelee valokuvaamista Porvoon vanhassa kaupungissa. Aamulla kaupunkii ajellessani pohdin, että mitä haluan oppia tällä kurssilla, miksi osallistun sille. Haluan oppia kuvaamaan rakennuksia siten, että niissä kuvissa on jotain kiinnostavaa, että ne eivät ole pelkkää tylsää dokumentointia. Osaan käyttää kameraa, mutta kuvani ovat tylsiä. Nyt siis haluan oppia luomaan jotain kiinnostavaa...

Kurssin aluksi opettaja esitteli omia valokuviaan ja kertoili niistä. Kaikki ne olivat mielettömän upeita, mutta yksi sykähdytti ja päätin kokeilla samantyyppistä kuvaustapaa eli ylivalottamista... Kuvista saa jotenkin kauniita akvarellimaisia, hempeitä. Näitä kuvia ei ole käsitelty yhtään, lisätty vain nimimerkki...



Joskun on todellakin kiva leikkiä ja kokeilla :)

Tunnelmien kuvaamisesta puhuimme myös. Edelliset kuvat ovat tunnelmaltaan hempeitä, talvisia. Seuraavissa on enemmän synkkyyttä, ehkä jopa aavemaista tunnelmaa...




Ja vihoviimeisenä luonnollisia kehyksiä... Onnistuin vain yhdessä....


Mitä siis opin ? Minun on opittava ajattelemaan ja suunnittelemaan kuvaa etukäteen, ei vaan räpsittävä tylsiä dokumenttikuvia. Näiden 5 kuvan lisäksi otin 140 muutakin kuvaa, jotka ovat julkaisukelvottomia... Mutta onneksi edes nämä viisi onnistuivat. Huomenna jatketaan!!!!

perjantai 23. helmikuuta 2018

Lomapuuhastelua


Vähitellen alkaa katsastuksen aiheuttama ahdistus helpottaa, kiitos kaikille tsemppauksesta. Mutta kyllä siitä toipumiseen vaadittiin vielä yöunien menetyksiäkin :( Nyt on huolto tilattu ja pyydetty tsekkaamaan käsijarru, että tarvitseeko sille tehdä muutakin kuin lämmittää. Huoltoon on sen verran pitkä jono, että on oletettavaa kelien lämpenevän siiheksi. Uusintakatsastuksen jälkeen aion kyllä äänestää jaloillani, mutta aion kyllä varatessani uusinta-aikaa pyytää, että tämä katsastusmies ei asioi kanssani. Laki ei kiellä asiakaspalvelua!!!!

Keskiviikon mielenkuohujen jälkeen päätin rentoutua kotosalla tekemättä yhtään mitään... Ihan en onnistunut... Oli niin loistava pakkanen viedä petivaatteet ulos ja sulattaa pakastimet...


Aloitin kotityöt jo aamupäivällä, mutta kameran kanssa uskaltauduin ulos vasta iltapäivällä, kun pakkanen oli lauhtunut kymmeneen asteeseen... Kaunista oli siltikin, vaikka aamun kuura oli jo kadonnut.

Jääpuikkoja saunamökin räystäällä

Ihana aurinko
Harmi, että loma loppuu, mieluusti olisin sitä jatkanut. Onneksi vielä on viikonloppu edessä :) Aurinkoista viikonloppua Ystävät!!!!!

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Kävinpä katsastamassa autoani...

Jokavuotinen piina, joka kuitenkin on pakko tehdä. Varasin viime viikolla netissä ajan Porvoon Autokatsastukseen, jossa olen aiemminkin käynyt autoa katsastamassa.

Lämpömittari näyttää ulkona -23 astetta pakkasta ja käyn laittamassa auton lämmitysjohdon päähän. Ettei kylmyys aiheuttaisi ongelmia...

Kun pääsen katsastuspaikkaa, heillä ei yhteydet toimi. En pysty heti edes maksamaan. Katsastusmies käy tiskillä ja kiukuttelee, kun ei yhteyden toimi... Jo rupeaa hirvittämään, mutta toivon silti, että katsastusmies olisi ammattitaitoinen, eikä antaisi kiukun näkyä työssään...

Istun ja neulon odottaessani...


Mutta mistä syystä ? Käsijarru oli jäätynyt tässä pakkasessa ja jumitti. Ja mitä tekee tämä katsastusmies, hän tuo minulle auton takaisin AJOKELVOTTOMANA, käsijarru edelleen jumissa.

Samassa hallissa toimii myös autohuolto, jonne autoni sitten ajettiin eri pyynnöstä (en pääse muuten kotiin 10 kilometrin matkaa) ja huoltomies kopautti käsijarrun auki. Enpä kysynyt, että olisiko tuosta työstä pitänyt jotain vielä maksaa. Kysyin kyllä, että menikö auto nyt katsastuksesta läpi. EI kuulemma mennyt.

Eli minä siis vien autoni ensin pariksi tunniksi lämpimään parkkihalliin ja sitten katsastukseen, niin käsijarru ei jää jumiin ammattitaidottomalla katsastusmiehellä.

Eipä tarvitse käyttää enää Porvoon Autokatsastusta. Ei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun autoni hylättiin katsastuksessa, mutta oli ensimmäinen kerta, kun sen saa katsastuksesta takaisin ajokelvottomana.

Onneksi illaksi on tiedossa mukavaa seuraa Riihimäessä, niin ehkä tämäkin kiukku laantuu...



keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Vihertää

Sisällä mökissä vihertää jo, vaikka ulkona onkin maailma valkoinen ja koko ajan lunta tulee lisää. Itseasiassa pitäisi lähteä lumitöihin, mutta jotenkin ei huvita... Mutta pakko ne on tänään tehdä, koska pihapoluilla uppoaa nilkkoja myöten lumeen. Hyötyliikuntaa tiedossa, ei tarvitse lähteä kuntosalille...

Aika hyvin olen pysynyt päätöksessäni, että siemeniä en osta. Viime lauantaihin asti... Silloin löysin tosi söpöjä petunian siemeniä. Ovat melkoisia hörsöjä ja vielä vaaleanpunaisia, mutta päätyivät silti ostoskoriini.

Olin siemenhyllyssä etsimässä hämähäkkikukan siemeniä ja 'Blauhilde'-salkopapua. Kumpiakaan en löytänyt, mutta tuo petunia ja keltasuurikaspussi tarttuivat koriin.

Viimevuotiset riippapetuniat ovat itäneet mukavasti, samoin pari vuotta vanhat ahkeraliisan siemenet...



Kasvivalot ovat tuottaneet päänvaivaa, koska vanhat Airamin kasvivalot alkavat olemaan entisiä. Eivät vain lamput, vaan myös itse valaisimet. Tuulikaapin valaisimista jäi johtoa ylimääräiseksi ja Tokmannilta ostin pari lampun kantaa. Sitten vaan leikkimään sähköasentajaa...

Tuossa lampunkannassa on niin monta reikää, että minulta meinasi mennä sormi suuhun. Ensimmäinen yritys aiheutti vikavirtasuojan laukeamisen, mutta toisella kertaa kytkennät menivät oikein. Tee-se-itse-nainen onnistui :)

Lampuksi hankin Airamin LED-päivänvalolampun, en jotenkin kestä tuota violettia kasvivaloa, kylmä valkoinen on silmälle miellyttävämpi.

Ja sitten vaan ripustamaan valaisinta... Ja jotta uudella lampulla olisi töitä, niin innosuin leikkelemään kahdesta isosta pelargonista (Platinum ja Okka) pistokkaita. Muiden kanssa odottelen vielä muutaman viikon...

Seuraavaksi pitäisi etsiä keijunmekon siemenet ja kylvää ne... Tomaatitkin voisi kohta laittaa itämään, siis ne kasvihuoneeseen menevät runkotomaatit. Amppelitomaatit ovat jo hyvällä mallilla.

Mukavaa viikkoa!!!!

perjantai 19. tammikuuta 2018

Tuli talvi

Tulihan se talvi tänne eteläänkin... Lunta on tullut ihan kiitettävästi ja kaksi iltaa on kulunut pihalla lumitöissä. Eipä ole tarvinnut miettiä kuntosalia, vesijumpankin peruin lumitöiden takia. Ihanan kevyttä tuo lumi on, mutta tällä pihalla on silti kolaamista. Etupihalle tein vain polut, mutta sekä vanhalta että uudelta autotallilta on pitänyt kolata täysleveät ajourat. Uudelta tallilta siksi, että kuorma-auto pääsi peruuttamaan pihaan ja tuomaan kauan kaivatun ison nosto-oven...

Ruusut ehdin juuri peitellä talvensuojaturpeella ennen lumentuloa... Ehtivät siis viikon verran nauttia turpeen suomasta erityksestä ennenkuin saivat lumieristeen.



Lumi toi mukanaan myös innostuksen hankikylvöihin. Tähän mennessä olen tehnyt kylvöt kennostoihin ja sitten keväällä ihmetellyt, että mitä täältä nousee, kun siemenet ovat vaeltaneet lokerosta toiseen. Nyt otin mallia Mama's Garden -blogista ja käytin rypälerasioita kylvöihin. Yhteen rasiaan laitoin vain 4 erilaista perennaa, joten kesällä ei tarvitse arpoa kuin neljän lajin/ lajikkeen väliltä. Jos siis siemenet suostuvat itämään. Kaikki siemenet ovat nimitäin muutaman vuoden vanhoja, tuoreita ei ole yhtään... Päätin, että mitään en hanki, EN, EN, EN...




Huomiseen asti saavat siemenet olla sisällä, mutta sitten käyn upottamassa heidät lumihankeen...

Ja miksi en hanki mitään siemeniä, no niitä on niin valtava laatikollinen, siis kukkien siemeniä, että kokeilen käyttää ne ensin pois. Syötävien kasvisten siemeniä aion hankkia, mutta niitä ei hankita vielä...

Jotenkin tämä tammikuu on tuonut itselleni lisää energiaa, mieli halajaa jo aloittaa pelargonien leikkaaminen, vaikka järki sanoo, ettei siinä ole mitään järkeä, vielä on liian aikaista... Miten saisin hillittyä itseni vielä ???? Antakaa mulle hyviä neuvoja, please!!!


torstai 18. tammikuuta 2018

Puikkopostaus



Sukat itselleni
Olen himoneuloja, ollut sitä jo vuosia. En pärjää, jos minulla ei ole mitään tekemistä käsille. Se tarkoittaa myös sitä, että puikoilla on väliä... Ja useammanlaisia puikkoja olen kokeillut, kaivoin kaikki erilaiset puikot varastojeni perukoilta. Eihän niitä voi hävittää, vaikka ne huonoiksi olisi todettu...


Nro 1: KnitPro Cubics puiset puikot. Ihan loistavat puikot, joita käytän tällä hetkellä aina, kun neulon jotain 7 veljestä langalla. Näillä on helpompi neuloa kuin pyöreillä puikoilla.

Nro 2 & 3: KnitPron pyöreät puikot. Tykkäsin kyllä, mutta yllättävän nopeasti nuo pitemmän puikot liuskottuivat eli puun syyt avautuivat. Ja niihinhän lanka takertuu. Kyllä liuskottuneita puikkoja pystyy käyttämään, kunhan katsoo tarkasti kummalla päällä neuloo. Nuo lyhyemmät puikot (15 cm)ovat ihan verrattomat, kun neuloo lasten lapasia tai sukkia. 

Nro 4: KnitPron hiilikuitupuikot. Ihan loistavat!!!! Neulon pelkästään näillä tällä hetkellä. Silmukat luistavat hyvin, mutta eivät tipu itsekseen. Puikot eivät väännyt, eivät liuskotu ja ovat kevyet. Eivätkä nämä kilkata, vaikka neulon koulutuksissa ja kokouksissa (pystyn paremmin keskittymään). Ainoa huono puoli on hinta eli ovat huomattavasti muita kalliimmat.

Nro 5: KnitPron metalliset cubics-puikot. Liian liukkaat, silmukat putoilevat itsestään tai sitten pitää tehdä niin kireää, että puikot vääntyvät (näkyy kuvassakin). En suostu enää neulomaan näillä!!!!

Nro 6: Perinteiset metallipuikot. Näillä on ihan ok hinta-laatusuhde, mutta enpä näitä enää käytä.

Nro 7: Ruusupuiset puikot. Pitihän näitäkin joskus kokeilla, mutta liuskottuivat nopeammin kuin KnitProt. En käytä enää, mutta olihan se alkuun hienoa sanoa, että neulon ruusupuisilla puikoilla.

Bambupuikkoja en ole koskaan kokeillut. Niiden sanotaan olevan kevyet, mutta ovatko kestäviä, en tiedä.

Tällä hetkellä neulon melkein pelkästään kirjoneuleita ja käytän noita hiilikuitupuikkoja... Niistä en suostu enää luopumaan 💚



Nämä sukat valmistuivat jo ennen joulua, mutta kun olivat vielä täällä alakerrassa, niin päätin kuvata heidätkin... Yläkertaan pääsevät vasta, kun langanpäät on päätelty... Innostuinpa suunnittelemaan jotain uuttakin, heppa- ja kissahuivien kaveriksi pöllöjä....


Taidan kuitenkin jatkaa neulomista, se on jotenkin hauskempaa...


Mukavaa alkavaa viikonloppua!!!!

torstai 11. tammikuuta 2018

En pysy enää perässä...


Huh, asioita tapahtuu sellaisella vauhdilla, että minä en enää ymmärrä ja pysy perässä. Maanantaina sain siis tuon sokkeliraportin, josta edellinen postaukseni kertoi. Eilen keskiviikkona sain Kastellin päälliköltä seuraavanlaisen viestin:

"Saatujen tietojen perusteella betonilujuudet ok eli asiat on siltä osin kunnossa. Viimeistään kesäkuun alkupuolella lohkeamat ja halkeamat fiksataan ja koko sokkeli pinnoitetaan "

Mitä ? Häh ? Pakko oli heti soittaa kesken työpäivän vastaavalle mestarille, että mitä tämä nyt tarkoittaa. Mitä minä en ole ymmärtänyt ????? Kahden päivän kuluttua tuosta järkyttävästä raportista kaikki onkin kunnossa. 

Tässä välissä tuli yksi viesti, jossa todettiin, että betoni ei ole vielä kuivunut tarpeeksi, joten lujuudet eivät ole kehittyneet vielä loppuun asti. 

Mutta, mutta... Mitä virkaa tuolla tutkimuksella oli, jos se toisen henkilön toimesta nollataan ja sanotaan, että betoni oli vielä liian kosteaa. Tutkimuksen tekijällä,  tilaajalla ja tutkimusraportin kirjoittajalla oli tiedossa valupäivä.

Miksi tutkimusraportin kirjoittaja ei ole raportissaan pohtinut tällaista asiaa ? Kaikissa muissa tutkimusraporteissa, joita olen vuosien varrella lukenut, on aina ollut tutkimuksen luotettavuuden arviointia.

Vastaava mestari lähetti vielä tälle Kastellin päällikölle viestin, että tutkimus pitäisi uusia keväällä, jotta voidaan varmistaa, että betoni on kuivuttuaan tarpeeksi lujaa. Siihen viestiin emme ole vielä saaneet vastausta.

Jotenkin minulla on hyvin hämmentynyt olo tästä viikosta. Miten asiat voivat kääntyä noin päälaelleen ? Järkyttävästä tutkimusraportista huolimatta sokkeli olisikin kunnossa.

Minä en tiedä tästä asiasta niin paljoa, että voisin olla eri mieltä ammattilaisten kanssa, joten hyväksyn heidän sanansa. MUTTA säilön tutkimusraportin ja Kastellin päällikön viestin autotallin rakennuspapereihin ihan varmuuden vuoksi, jos tulevaisuudessa jotain tapahtuukin. Ovat ne niin ristiriitaisia...

Kummastelujen vastapainoksi kevään ihme, joka saa jokaisen puutarhurin hyvälle tuulelle....

Tomaatintaimia

Minä olen purkanut pahaa oloani kuntosalilla ja neulomalla. Tiistaina sain valmiiksi kahdet tilaussukat, heti perään aloitin sukat itselleni...


Mukavaa tulevaa viikonloppua!!!!!

tiistai 9. tammikuuta 2018

Voi järkytys

Enpä enää muista kirjoittelinko tänne joulukuussa autotallini sokkelista, halkeilevasta sokkelista. Tässä joulukuiset kuvat siitä...


Juuri ennen joulua täällä pidettiin mittaustilaisuus, jolloin mittailtiin useasta kohdasta betonin lujuutta. Mittauskohdat on merkitty rasteilla ja mittausalueet on numeroitu.



Pitkän odottelun jälkeen sain eilen tutkimusraportin, eikä se todellakaan ole mukavaa luettavaa. Minä en ole insinööri, enkä osaa fysiikkaa, mutta tilastoja osaan lukea ja tutkimustuloskin oli aika selkeä. Järkytyin siitä!!!!!


Alimpana siis lukee: " Toteutusluokassa 2 arvosteluerän on hyväksyttävä, jos variaatiokertoimen arvolla 0,09 vertailulujuus Kk on vähintään 80 % nimellislujuusvaatimuksesta 37 MPa. Koska vertailulujuus Kk on 56,8 % nimellislujuusvaatimuksesta arvosteluerää ei voida hyväksyä."

Järkyttävää, koska tulkitsen tuon niin, että autotallini on rakennettu pumpulin päälle, ei betonin. Mitä nyt tapahtuu, en vielä tiedä. Vastaava mestarini on onneksi ollut aktiivinen ja ollut yhteydessä perustuksen tekijöihin ja vaatinut lisätutkimuksia.

Ennen uutta vuotta kieltäydyin maksamasta seuraavaa maksuerää talotehtaalle, kunnes tulee tieto, että betoni on kunnossa. Betoni ei ole kunnossa, joten katsotaan ja odotellaan, mitä talotehdas sanoo tuosta raportista... Pahin pelkoni on, että jo melkein valmis autotalli puretaan ja koko homma alkaa alusta.

Tällaisissa mietteissä tänään. Pitää varmaan jatkaa kylvöjä, jotta saisi käännettyä pään positiivisempaan suuntaan...