tiistai 28. kesäkuuta 2016

Nautin kitkemisestä

En ole seonnut juhannuksena, enkä saanut salamaniskua päähäni eilisestä ukkosrintamasta. Mutta silti voin sanoa, että nautin tänään kitkemisestä. Hetkittäin homma kyllä ahdistaa ja paljon... Kuvittele, koko tämä kuvassa näkyvä rikkaruohikko pitäisi saada mustalle mullalle!!!!


Pientä ahdistusta tunnen katsellessani kuvaa. Pitäisikö kuitenkin tilata kone ja mies, jotka kaivaisivat pintamullan pois ????? Ehkä kuitenkin yritän ensin itse, olenhan jo aloittanut... Mutta se aloitettu kohtakin pitää kitkeä uudelleen, koska aloituksesta on jo pari kuukautta aikaa.

Ei muuta kuin talikolla kääntämään maata ja keräämään rikkaruohot juurineen talteen. Mutta nytpä se onnistuikin helposti. Sade oli tehnyt tehtävänsä ja maa oli ihanan pehmeää. Rikat lähtivät helposti juurineen, jopa voikukat. Rönsyleinikkiä on hauska kiskoa. Yhden ison kasvin poistolla sain lähes puolen neliön puhtaan alueen...


Tästä kuvakulmasta näyttää, että olen saanut paljonkin aikaan :) Mutta kuva huijaa, todellisuudessa alue on about 1/20 koko alasta. Olen silti tyytyväinen, huomenna jatketaan... Ja ylihuomenna ja sitä seuraavana ja jne...

Kitkemisen iloa lisäsi mullan koostumus. Se oli ihanan pehmeää, ei mitään kovaa savea niin kuin aika monessa muussa paikassa. Ihailin isoja lieroja...



Aamuahdistuksen aikana kokosin seuraavan ruusukaaren. Tämä HonKongin versio on paljon tukevampi kuin Lidlin rimpula. Eikä tämän kokoamiseen tarvittu kahta miestä... No, pultteja puuttui, mutta ne hankin jo eilen, maksoi peräti 15 senttiä, joten en vaivautunut reklamoimaan... Turha kaikesta on valittaa...


Tämäkin kaari kiinnitettiin maahan 10 sentin maapiikeillä. Pysyvätkö ne oikeasti niillä pystyssä kovassakin tuulessa ? Vai oletteko kaarien omistajat tehneet omia viritelmiä ?

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Minäkö maalainen ???

Tänään taas tuli todistettua, että en todellakaan ole!!!! Olen edelleen kaupunkilainen, vaikka kuudetta vuotta jo asunkin maaseudulla.

Taidan olla edelleen se naapureiden kyttääjä ;) Mutta pakkohan sitä on katsella ulos ja ympärilleen, kun jotain täällä tapahtuu.

Eilen aamulla juhannuspäivän kunniaksi naapurin pellot myrkytettiin :( Tänä aamuna samalla pellolla, mutta kaukaisemmalla saralla, pörräsi taas traktori. No, mitä ihmettä, taasko siellä myrkytetään ? Ei, vaan nyt niitettiin.

Ja illalla, kuuman ja kuivan päivän päätteeksi, pellolla ruvettiin tekemään jättiläisen munia ;) Valmiita munia näkee usein, mutta harvoin olen onnistunut näkemään niiden tekemistä. Nytpä pääsin seuraamaan sitä ihan omalta pihalta. En sentään ottanut tuolia esille, mutta hetken verran seisoskelin kasvihuoneen varjossa ja tuijotin ja kuvasin...



Ensin tehtiin yhdellä traktorilla isoja pyöröpaaleja ja sitten toisella traktorilla muovitettiin paalit.


Kiinnostavaa katseltavaa tälläiselle kaupunkilaiselle. Ei siis tarvitse vielä muuttaa blogin nimeä, vaan voin edelleenkin kertoa kaupunkilaistytön kohelluksista maalla.

Juhannuksena pääsin niin hyvin ompelun makuun, että piti taas hankkia lisää kankaita... Hauska, kun on tullut pieniä nettikangaskauppoja, joissa on ihania kuviotrikoita, muillekin kuin lapsille. Tällä kertaa tilasin materiaalit 4 vaatteeseen, ja osa kankaista oli peräti luomupuuvillaa... Katsotaan, mitä niistä saan aikaan, kunhan kotiutuvat...

Eipä tullut lähdettyä kuitenkaan sinne teatteriin, vaikka niin suunnittelinkin. Sää oli liian hiostava ja ukkosrintava kulki turhan läheltä. Toivottavasti vielä tänä kesänä ehdin....

Juhannuksen kukkijoita

Juhannustaian mukaan pitäisi kerätä seitsemän kukkaa tyynyn alle, jotta näkisi unessa tulevan sulhon. Olen jo tässä iässä pessimisti, ja aion ihailla niitä kukkia puutarhassani. Tässä teillekin taikakukkani:

Punakellukka 'Goldball'

Puna-keltainen akileija

Perhosangervo

Tähtiputki

Valkoinen palava rakkaus

Jasmike

Leijonankita
Tästä leijonankidasta olen erityisen onnellinen. Se kun on siemenestä itsekasvatettu ja suostuu kukkimaan jo kesäkuussa...

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Erilainen juhannus

Tänä juhannuksena en viitsinyt ruveta suunnittelemaan itselleni juhannusjuhlia, kun selvisi, että vietänkin juhannusta yksin. Turha vouhottaa, olkoon tämä nyt sitten ihan tavallinen perjantai...

Onneksi sisareni muisti pelasi ja hän palautti minulle saumurini... Muistuttelin häntä useampaan kertaan asiasta, koska olin jo leikannut valmiiksi kankaita... Niinpä minä sitten vietin juhannusta saumurilla kaahaillen... Välillä lähetin siskolleni sovituskuvia ja sieltä saan sisarellisen realistisia kommentteja... Paras oli: "Sä oot ihan sikalaihan näköinen siinä" Sovituskuvia en julkaise täällä, koska selfiet eivät ole mun juttuni, eikä kuvauspaikka ole kaikkein siistein...

Vaatteet kävin kuvaamassa ulkona omenapuussa.




Näitä olen ommellut kahden päivän ajan, paitsi että juhannuspäivän aloitin juoksulenkillä ja sitten päivällä lounaan jälkeen kävin katsomassa, kannattaako kauppojen pitää ovia auki juhannuspäivänä. Ja ilmeisesti kannattaa, koska ruokakaupan parkkipaikka oli melkein täysi. Minä en viitsinyt perjantaina pysähtyä kotimatkalla ruokakauppaan, joten tänään oli haettava kaikkea pientä, kuten maitoa.

Huomenna en enää ompele, vaikka yläkerrassa onkin vielä yksi tunikakangas. Huomenna lähden kitkemään ja illalla kesäteatteriin... 

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Etupihan kukkakierros

Kukkapenkkejä suunnitellessa olisi tärkeää muistaa, että siellä olisi aina jotain kukassa. Etupihan kukkapenkeissä en ole ihan onnistunut saamaan jatkuvaa kukintaa. Mutta sitä korjaavat eiliset ostokset Lammilta... Mutta onpa etupihalla sentään muutamia kukkia, ei pelkkää vihreää lehtimassaa.

Minulla on 2 eri henkilöiltä saatua keltapäivänliljaa... Kuitenkin ovat ihan erikeltaisen sävyä ja kukatkin ovat erimuotoiset. Onko toinen keltapäivänlilja ja toinen kultapäivänlilja, kauniita ovat molemmat.




Kummankin päivänliljan pitäisi olla suhteellisen vanhaa perua eli eivät ole mitään ihan uusia lajikkeita. 

Liljoista kukinnan ovat aloittaneet ruskolilja ja keväinen liljahankintani 'Jet Fire' (kelta-oranssi). Jet Fire on ihan yhtä loistavanvärinen kuin liljapussin kuvassa, mutta ihan hirveän hyvinvoivalta se ei näytä.


Lilja 'Jet Fire'
Ruskolilja

Korallikeijunkukka, jonka epäilin menehtyneen keväällä, innostuikin uuteen kasvuun ja kukkimaankin...

Korallikeijunkukka
Aiemmin keväällä kyselin, että voisiko tämä olla keltavaleunikko ja onhan se!!! Ihanaa, että hän säilyi hengissä!!!
Keltavaleunikko

Akileijoista tykkään, mutta tämän yksilön kohtalo menee harkintaan. Olen hänet itse siemenestä kasvattanut, siemenpussissa luki Akileija puna-keltainen. Hm, sanoisin värin olevan enemmän vaaleanpuna-keltainen.  Kiinnostuneena odotan kuitenkin tuon vasemmalla puolella olevan nupun avautumista, koska nuppu on kokokeltainen, toisinkuin tämän vaaleanpuna-keltaisen nuppu.


Vaikka välillä harmittaakin nämä epäonnistuneet siemenkasvatukset, niin silti aion jatkaa kasvatuksia... Koskaan ei voi tietää, mitä saan aikaan... Nyt yritän vahtia varjohiipan siementen kypsymistä, jos saisin sitä lisättyä omilla siemenillä...

Onneksi ensi viikolle on luvattu poutaa, niin pääsen vihdoinkin jatkamaan uuden alueen kitkemistä, rupeaa jo tympimään tämä sisällä oleilu...


lauantai 18. kesäkuuta 2016

Pelargonitapaaminen Ruusunmekossa

Jo viime suvena Ruusunmekon emäntä kyseli Facebookissa, että olisiko kiinnostusta pelargonitapaamiselle. KYLLÄ on, eikä 100 kilometrin ajomatkakaan haittaa... 

Tänään se tapaaminen sitten oli :) Sää ei ihan suosinut, mutta eipä se innokkaita pelargoniharrastajia myöskään haitannut. Ja mikä parasta, pääsimme tutustumaan ruusunmekon ihanaan puutarhaan... 


Näistä koristeista tykkäsin erityisesti, varmaankin siksi, että en osaa koristella omaa puutarhaani tällaisilla...



 Kasveista mieleeni jäivät kurjenpolvimatot, mutta erityisesti tämä tuntemattomaksi jäänyt ihanuus...


Ja sitten emännän pelargoneja... Miksi olen ottanut vain yhden kuvan heistä ????


Kiitos Ruusunmekon emännälle järjestelyistä!!!! Oli todella ihanaa tutustua sinuun, pelargoneihisi ja puutarhaasi <3

Tästä tapaamisesta minulle jäi muistoksi 10 uutta pelargonilajiketta :)


Heh, ja kotimatkalle lähdin Ruusunmekon emännän ja muutaman muun pelargoniharrastajan suosituksesta Porkkalan kartanon taimimyymälän kautta. Vähän siitä tuli ylimääräistä mutkaa, mutta minähän olin kesäretkellä. Kyllä kannatti!!!! Löysin tämän ihanan esikon, lajikelappua siinä ei ollut, mutta ainoa tietämäni vihreä esikko on 'Green lace'. Tämä on ollut jo jonkin aikaa pakko saada listallani...


Sitten mukaan lähti melkein kaksoset eli kerrottukukkainen verihanhikki ja kerrottukukkainen punakellukka.

Kerrottukukkainen verihanhikki

Punakellukka
Säästä huolimatta oli mukava retkipäivä Hämeessä :) Seuraava puutarharetki suuntautuukin Poriin parin viikon kuluttua...

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Tuholaisia

Olen jatkanut kukkapenkkien kitkemistä tai itseasiassa sain sen homman tänään päätökseen :) Tältä erää... Takapihalla akileija 'Crimson star' kukkii ihanasti ja juurelta löysin jo pieniä siementaimiakin...


Mutta löysin muutakin, jotain ikävämpää :(


Molempien kasvien alalehdet oli syöty, vain lehtiruodit olivat jäljellä... Ja mitä löysinkään, kun tutkin puoliksisyötyjä lehtiä...


Valtava toukka-armeija rouskutti akileijojani suihinsa. Ryhdyin torjuntahommiin... Alkuun keräsin toukkia kouraani, mutta niitä riitti ja riitti ja riitti, aina vaan löytyi lisää, joten kävin hakemassa vesikupin, johon toukkia upotin. Niitä oli niin paljon, että meni laskuissa sekaisin, mutta arvioin, että toista sataa toukkaa hukutin. Vieläkin toukkia löytyy, mutta ei enää samanlaista armeijaa.

Mikseivät linnut, esimerkiksi pelastamani västäräkit, syö näitä toukkia ???? Auttaisivat vähän...

Muuallakin on tehty tuhoja. Olin viikonlopun poissa kotoa ja sillä välin oli temmelletty potagerissani :( Sipuleja oli revitty maasta ja heitelty jopa ihan eri laatikkoon.


Pioninalku kuten myös kuunliljan taimet, jotka olivat purkeissa tyhjän mansikkalaatikon päällä olivat saaneet kyytiä.


Mikä ihme otus tällaisia tuhoja tekee, kun mitään jälkiäkään ei näy ? Toivottavasti pioni, joka oli katkennut, selviäisi silti hengissä tästä koettelemuksesta. Kuunliljat olivat onneksi ehjiä.

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Lomaa ja menoa...

Huh, viikko lomaa on takana ja minä taas ihmettelen, että mihin se aika on mennyt... Mitään en ole saanut tehtyä, vaikka olen lomalla ja olen kotona... Paitsi, että olenhan saanut ja vaikka mitä...

Olen käynyt vanhempieni luona jo kahteen kertaan, samoin isoäitini luona, olen juhlinut serkkuni polttareita, olen käynyt taimivaihdossa, olen juossut, olen jumpannut, olen kitkenyt, olen pessyt pyykkiä, olen ollut frisbeegolffaamassa...

Heh, päätin loman kunniaksi aloittaa juoksuharrastuksen. Koko talven juoksin viikottain juoksumatolla, mutta kesällä en halua sulkeutua hikiseen kuumaan kuntosaliin, vaan päätin kokeilla juoksemista ulkosalla. Jotta en heti alkuunsa rikkoisi paikkojani, otin avukseni Jokanaisen juoksukirjan... Ensimmäinen treeniviikko on takana ja 3 juoksulenkkiä :) Huomenaamulla juostaan taas...

Vanhempieni luo mennessäni poikkesin sekä Porvoon että Vantaan Tammiston Plantagenissa. Sain syntymäpäivälahjakseni lahjakortteja kyseiseen liikkeeseen ja yksi korteista ohjeistettiin käyttämään atsalean hankintaan (toivoin atsaleaa, mutta sitä ei enää elokuussa myyty). Porvoossa ei ollut ainuttakaan atsaleaa myynnissä, joten siksi pysähdyin vielä Tammistoon. Tammistossakaan ei ollut enää haluamaani kelta-atsaleaa, mutta jotain muuta oli....

Puistoatsalea 'Nabucco'
Olin siis etsimässä kelta-atsaleaa, mutta tämä punainen 'Nabucco' lumosi minut loistavalla värillään. Ostin 2 tainta, koska minulla on jo 3 revontuliatsalea 'Mandarin Light'ia. Näiden seuraksi hankin vielä 1 - 2 keltakukkaista kasvia, ehkäpä kotimaista tuotantoa olevia 'Onnimanneja'.

Alkuviikkoon sattui myös hauska tilanne. Istuin aamuisen juoksulenkin uuvuttamana sohvalla ja katselin telkkaria. Yhtäkkiä kuulen omituista kolinaa pihalta. Rupean tietysti etsimään sen lähdettä ja katselen naapurin pihalle, että mitä siellä tapahtuu, koska naapurit eivät olleet kotona (nyt uskallan jo kertoa tästä, kun naapurit ovat palanneet kotiin). Kurkistelen ja katselen, mutta en huomaa mitään erikoista, nousen sohvalta lähteäkseni mennäkseni toiseen ikkunaan, niin huomaankin omalla pihallani vieraan pakettiauton ja 2 miestä... Vaikka lupasivat ilmoittaa tulostaan etukäteen, eivät sitä kuitenkaan tehneet, he tulivat asentamaan saunamökkiin kattotikkaita ja sadevesikouruja :)



Nyt on tämäkin asia kunnossa, vain 4 vuotta kattoremontin jälkeen. Piipunhattu vielä puuttuu, mutta sekin on jo tilattu. Laskusta piti kuitenkin reklamoida, koska laskussa ei oltu eritelty työkustannuksia. Ja ilman sitä ei verottajalta heru kotitalousvähennystä.

Tuossa hommassa oli vain tilaajana ja miehet hoitivat asennuksen. Minä itse käytin aikani kitkemiseen. Ensin putsasin marjapensaiden alustat, sen jälkeen jatkoin kukkapenkkien kitkemisellä ja sitä hommaa riittää ja riittää... Mutta parin päivän urakoinnin jälkeen pääsen ehkä jo kaivamaan sitä uutta istutusaluetta, johon nuo atsaleatkin menevät...

Kitkemisen lisäksi kokosin yhden palapelin, nimittäin puutarhani ensimmäisen ruusukaaren... Ihan on Lidlin laatua eli toivottavasti kestää edes tämän kesän. Mutta kun halavalla sai, eli puoleen hintaan (6 €) Ensimmäinen mutta tuli heti kokoamisohjetta lukiessa. Työvälineluettelo oli kattava: ristipääruuvimeisseli, jakoavain, kuminuija ja 2 miestä. Kaikki muut työkalut löytyi, mutta ei kahta miestä. Päätin, että 1 nainen korvatkoon 2 miestä ja hyvin onnistui... Vasta pystytysvaiheessa kaipasin itselleni kaveria...


Siinä se nyt seisoo pystyssä, selvisi jopa Salomonista... Maakiinnitys on niin heppoinen, että sille pitää jossain vaiheessa tehdä jotain. Kaari oli tarkoitus juntata maahan 10 cm korkeilla U-piikeillä. Mutta kun niitä hakkasi kuminuijalla maahan, niin tottahan ne vääntyivät eli ovat nyt mallia kiereinen-S. Kukkaruukut, joihin kylvin ruusupapua, tukevat ruusukaartani...

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Lintu hormissa

Huh, mikä viikko onkaan takana... Olo on väsynyt, mutta onnellinen, kesäloma alkoi tänään :) Niin paljon on ollut töitä, että tännekään en ole ehtinyt, enkä pahemmin puutarhaankaan. Mutta huomenna on kaikki toisin...

Elefanttivalkosipuli kukkii komeasti
Tänään istuskelin sohvalla ja kuuntelin linnunpoikasten piipitystä. Piipitys kuuluu selvästi, koska pesä on savupiipussa. Yhtäkkiä joku piipittää paljon kovemmin ja lähempää... Jonkun aikaa kuuntelen ja ihmettelen, ennenkuin tajuan epäillä, että piipitys kuuluu piipun sisältä. Apua, mitä mä nyt teen ???? Palokunta ? Ei. Naapuri ? Ei. Minä itse ? Yritän ainakin...

Mutta miten, en omista haavia. En uskalla avata piipunpohjan luukkua, ettei lintu pääse karkaamaan taloon sisälle. Apua, mitä teen ? Päätin teipata läpikuultavan muovipussin luukun kohdalle ja toivoa, että lintu tulisi valoa kohti...


Mitään ei tapahdu... Yritän rakentaa haavia hyttysverkosta, mutta siitä tuli liian heppoinen, ei hyvä. Mietin jo, että soittaisinko ystäväni apuun. Mutta toisaalta tuo seinän ja leivinuunin väli on niin ahdas, että ei siihen toista mahdu, hyvä jo minä itsekään.

Niin jätin muovipussin paikoilleen ja poistuin sohvalle odottamaan ja toivomaan. Toiveeni toteutui ja linnunpoikanen siirtyi muovipussiin. Ja muovipussissa vein hänet ulos...

Pelastettu västäräkin poikanen

Poikasen jätin ulos ja toivoin, että hän selviäisi hengissä.

Nuohoojalta täytyy kysyä, että pystyisikö tuota piippua verkottamaan, niin ettei västäräkki pystyisi siellä pesimään. En välttämättä haluaisi suorittaa tällaisia pelastusoperaatioita toiste.