sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Rankka viikonloppu

Onpa ollut fyysisesti rankka viikonloppu. Lihakset ovat väsyneet, joka paikkaa kolottaa, mutta se on tervettä!!! Posket ovat punaiset, kun koko viikonloppu on vietetty ulkosalla. Vanhempani tulivat lauantaiaamuna luokseni ja toivat peräkärryllisen polttopuuta. Ne pinosimme äitini kanssa liiteriin, sillä aikaa isäni laittoi oman työpaikkansa valmiiksi. Viikonlopun suunnitelmana oli tehdä isoista pölkyistä uuniin mentäviä klapeja koneella. Pölkyt ovat niin isoja ja sitkeitä, että minä en niitä kirveellä saa pienittyä, tarvitaan siis mies ja kone!!!!

Halkaislulaite


Isällä oli kuitenkin vähän toisenlaisia suunnitelmia... Hän lupasi huolehtia kuusi- ja koivupölkyistä ja lupasi myös halkaista paksut haapapölkyt neljään osaan ja sitten minun pitää jatkaa kirveellä.

Minun työmaani
Kuvassa roskiksen takana näkyy halkaisua odottava puupino, sen lisäksi ohjelmassa oli halkaista myös alppiruusupuistossani lepäävät haapapöllit. Sain lainaksi Fiskarsin suurimman halkaisukirveen, jolla olikin helppo halkoa puita ja yllätyksekseni jaksoin sitä heilutella. Tällä työnjaolla kaikki pöllit saatiin halkaistua, ja kaikki klapit tuli pinottua liiteriin, kiitos äitini. Haapaa jäi iso kasa odottamaan kirveenheiluttajaa, siinä riittää minulle pariksi viikoksi ulkoiltavaa työpäivän jälkeen.

Ensi talvena kelpaa lämmittää leivinuunia
Mutta kyllä on tyytyväinen olo, minä olen omalla toiminnallani osallistunut näiden polttopuiden tekoon, muutenkin kuin pinoajana.



Valoisaa marraskuun viimeistä viikkoa!!!!

perjantai 21. marraskuuta 2014

6 kuvaa kesästä

Sain Betweeniltä Rikkaruohoelämää -blogista haasteen esitellä 6 kuvaa viime kesältä. Ajattelin, että voi olla vaikea valinta, mutta ei se sitten ollutkaan. Kuvia on paljon, mutta vain muutama nousi ylitse muiden...

Kesäkuinen uima-allas


Kyllä kasvihuone oli koko kesän kohokohta. Yhtään ei haitannut, että se valmistui vasta heinäkuussa. Ensi keväänä sitten... Olen yrittänyt opiskella Inger Palmstiernan kirjaa Unelmien kasvihuone, jotta osaan keväällä hyödyntää kasvihuoneen tarjoamat mahdollisuudet.

Vielä on tilaa...

Kukkapenkki syntyi vähän vahingossa, koska en oikein tiennyt mihin kärrään kaikki savet kasvihuoneen pohjalta. Niinpä toin ne etupihalle ja tein kukkapenkin. Tässä kuvassa valtava taimimäärä näyttääkin todella pieneltä ja niitä olikin liian vähän!!!!!

Koristetupakka

Koristetupakkaa oli edellisessä kuvassa taustalla. Pieninä ne istutin saveen ja mietin, että mitäköhän näistä tulee. Tuli aivan ihania, huumaavalta tuoksuvia, metrin korkuisia kukkivia kasveja. Näitä kasvatan varmasti lisää...

Verenpisara 'Alwin'
Äidilläni on vuosia ollut puna-valkoinen riippuva verenpisara talon sisäpihalla roikkumassa. Se on ollut todella kaunis, ja tänä vuonna minulla oli itsellänikin verenpisara. Ja peräti pienestä viiden sentin korkuisesta pistokkaasta kasvatettu :)


Parvitulppaanit toukokuussa
Aina yhtä kaunis parvitulppaani, johon olen tutustunut vasta tällä pihalla. Toivottavasti saan sen viihtymään täällä...

Minä en haasta ketään mukaan, mutta jokainen, jota haaste kiinnostaa, voi ottaa siitä kopin.

Onneksi nyt ollaan jo marraskuun lopulla, ensimmäisiin kylvöihin on aikaa enää reilu kuukausi... Piristääkseni itseäni ja nopeuttaakseni kevään saapumista olen katsonut YouTubesta Monty Don ohjelmaa Gardeners' World 2014. Ainoa miinuspuoli on suomenkielen puute, mutta yllättävän hyvin tällainen kielipuolikin sitä ymmärtää... Suosittelen katsomaan, koska telkkarin puutarhaohjelmat alkavat vasta keväällä.

Rentouttavaa viikonloppua!!!!!

maanantai 17. marraskuuta 2014

Hetken verran kaipasin takaisin kaupunkiin

Mutta onneksi se hetki oli lyhyt!!!! Ja miksi tällainen kaipaus pääsi syntymään ? Se liittyy kotini lämmityslaitteen rikkoontumiseen. Kaupungissahan taloyhtiö olisi maksanut tällaiset korjaukset, mutta omakotitalossa laskut on maksettava itse.

Pari kuukautta sitten olin juuri palannut vanhempieni luota sairaslomalta, kun heräsin yöllä siihen, että lämmityslaitteeni (Nibe Fighter 410 P)piti hirveää meteliä, sirkkelimäistä ulinaa. Se onneksi loppui nopeasti ja jatkoin uniani. Parin tunnin kuluttua heräsin taas samaan meteliin, joten nousin ylös ja juoksin kiireesti vessaan kääntämään laitteen pois päältä. Tietenkin oli viikonloppu, ja lähin Nibe-huolto löytyy pääkaupunkiseudulta. Heillä oli kuitenkin hyvät nettisivut ja laitoin sitä kautta huoltopyynnön ja huoltomies tulikin heti maanantaina. Ennen huoltomiehen tuloa sain karkean hinta-arvion: Puhallin (tulo tai poistoilma) n. 300 € + asennus, kompressori 3000 € + asennus (kahden korjaajan koko päivän homma). Tämän jälkeen en voinut muuta kuin toivoa, että vika on puhaltimissa.

Ongelmia: Ensinnäkin, minä olin ihan unenpöpperössä, kun kuulin äänet. En minä osannut sen tarkemmin paikantaa tuliko ääni laitteen ylä- vai alaosasta. Korjaaja yritti tehdä erilaisia ääniä, mutta mikään niistä ei kuulostanut tutulta. Poistoiltapuhallin vaihdettiin, koska se piti kovaa ääntä, mutta ei sellaista, mihin olin herännyt. Sovimme korjaajan kanssa, että kuuntelen laitetta ja jos ääni toistuu, minä yritän selvittää, mistä se tulee.

Ja pahus soikoon, se ääni tulee koneen alaosasta!!!! Kuuntelen ja kuuntelen, teen huoltotilauksen. Odotan huoltomiestä, teen jo uuden huoltotilauksen ja taas odotan. Kuukauden kuluttua soitan, kun yrityksestä ei ole mitään kuulunut. Sovimme huoltomiehen käynnin tälle aamulle. Isäni ehti käymään tässä välissä kuuntelemassa Nibeäni, hänen mielestään ääni tulee kiertovesipumpusta. Hengähdän helpotuksesta, ei sittenkään kompressori.

Tänään sitten tuli huoltomies. Hän katseli ja kuunteli. Tuomio: ääni tulee kompressorista. Voi .....
Ääni kuului, vaikka kiertovesipumppu oli otettu pois päältä. Ei muuten ollut kyyneleet kaukana, mistä minä revin 5 000 euroa rahaa kompressorin korjaamiseen. Korjaajakin ihmetteli, että miten näin uusi kompressori voi mennä rikki, taloni ja laite ovat vuodelta 2008. Hän lohdutti minua ja kertoi, että yleensä vakuutusyhtiöt ovat korvanneet tällaiset korjaukset.

Niinpä sitten otin yhteyttä omaan vakuutusyhtiööni. Ja kyllä, minulla on laaja kotivakuutus, josta tällaiset ongelmat korvataan. Tietenkin korvauksessa huomioidaan ikävähennys 6%/ vuosi eli minun osuuteni on 30 % + omavastuu. Myönnettäköön, huokaisin helpotuksesta, ihan kaikkea ei tarvitsekaan maksaa itse. Nyt on vahinkoilmoitus tehty, nyt vaan odotetaan huoltofirman tarjousta kompressorin vaihdosta. Sitten sovitaan korjaus ja sitten lasku vakuutusyhtiöön sähköpostilla ja homma hoituu...

Iltapäivällä sain huoltofirman tarjouksen: loppusumma on ainoastaan 3200 €. Olinkohan käsittänyt sen alkuperäisen karkean hinta-arvion väärin ? Vähän jo jaksaa hymyilyttää, vaikka tämä tarkoittaa ensi kesälle huomattavan pientä puutarhabudjettia.

Sain Rikkaruohoelämää -blogin Betweeniltä kuvahaasteen, 6 kuvaa kesästä. Otan haasteen vastaan ja uppoudun kuvakansioihini hetken kuluttua.


sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Valmistaudun kevääseen

On pimeää, synkkää, harmaata. Nyt on hyvä aika suunnitella tulevaa kesää. Kesä, valoa, iloa, rankkaa työtä ja nautintoa puutarhassa, ja siihen on vielä ihan hirveän pitkä aika, liian pitkä. Onneksi joskus löytyy jotain valoa synkkään syksyyn. Kaksi kertaa parin viikon sisään olen löytänyt postilaatikostani  (oikeasti se toinen piti hakea kaupungista postista) siemenkirjeen. Niitä on ollut ihana penkoa ja tutkia, googlettaa ja selailla perennakirjoja. Tässä jälkimmäisen siemenkirjeen satoa...



Alustana on äitini ostama kurakaukalo. Hän soitti ja kysyi, että tarviinko niitä vielä lisää, kun ovat edullisia. Juu, halusin vielä pari. Kun sitten sain kaukalot, totesin ne paljon paremmiksi kuin vanhat. Kantikas on paljon paremmanmuotoinen kuin kaarevareunainen, ei jää liikaa hukkatilaa. Joten tilasin 5 lisää... Nyt minulla taitaa olla toistakymmentä kurakaukaloa, siis riittävästi alustoja taimikasvatukseen...

Ja tänä keväänä taitaa taimia kasvaa paljon, todella paljon. Tulevana keväänä ei tunneta kohtuutta kylvöissä, ideoita ja suunntelmia on niiiiiiiin paljon. Pinterest on vaarallinen paikka, siellä on liikaa toteutettavia ideakuvia.

Kylvöt olen jo aloittanut. Olen kylvänyt kahteen kasvatuslaatikkoon perennoja. Osa siemenistä on viime kevään siemenkirjeistä ja osa tämän syksyn ensimmäisestä. Nyt pitäisi päättää, uhraanko vielä kolmannen kasvatuslaatikon perennoille vai odottelenko lumihankea ja teen hankikylvöjä purkkeihin. Vaikea valinta!!!!

Kuulostaa jo siltä, että ensi keväänä kodissani on kaikki tasot taynnä taimipurkkeja ja näin varmasti onkin. Mutta onneksi minulla on ensi keväänä apuna kasvihuone, sinne saan vietyä osan purkeista. Ja nyt vielä aikaisemmin, koska tein extempore-hankinnan Plantagenista. Ostin nimittäin valopetroolilla toimivat kasvihuonelämmittimen, koska olivat alennusmyynnissä.


Nyt voin aloittaa kasvatuksen jo vähän aikaisemmin... Muuten hyvä laite, mutta olivat unohtaneet siitä suomenkielisen käyttöohjeen, eikä kokoamisohjekaan kuulunut pakettiin... Täytyy siis hiukan vielä selvitellä asioita ennenkuin pääsen lämmittämään kasvariani.


Lopuksi vielä piristävä kuva isoäitini viherpeukalon taianomaisesta voimasta... Joka vuosi hän uhkaa hävittää lehtikaktuksensa, kun ne ovat niin isoja, mutta onneksi hän vain uhkailee, koska ne ovat aina niin upeita. Vasemmanpuoleinen on jo pudottanut suurimman osan kukistaan, mutta oikeanpuoleinen oli vielä mahtava. Ja taustalla ikkunan takana kukkivat pelargonit lasitetulla parvekkeella. Joskus olen kuvannut kukkivat pelargonit jouluaattona.

Piristystä marraskuuhun


lauantai 1. marraskuuta 2014

Opettelin kehräämään

Käsityöihmisenä minua on aina kiinnostanut kehrääminen, sitähän tarvitaan aina. Haluaisin omistaa rukin ja oikeasti oppia kehräämään. Tänään vihdoinkin pääsin kurssille, jossa opetettiin kehräämään. Ja itse asiassa homma aloitettiin niin alusta, että ensin  valmistimme itse värttinät. Näistä tuli turvalliset, ei piikkejä, joita pistämällä voisi nukahtaa satavuotiseen uneen, vaan hienot kierrätysmateriaalivärttinät, joissa kehränä on nippu (4 kpl) vanhoja cd-levyjä.

Itsetehty  värttinä
Kun värttinä oli valmis, pääsimme valmistelemaan kehrättävää materiaalia. Me siis emme kehränneet perinteistä villaa tai pellavaa, vaan paperia. Otin mukaan sanomalehteä, lahjapaperia ja mulperipaperia. Opettajalla oli mukana sopivia mainospapereita, jotka kuulemma olivat helpompia työstettäviä, joten valitsin omaksi materiaalikseni Lidlin mainoksen. Siitä leikattiin suikaleita, jotka sitten yhditettiin liimaamalla pitkäksi pötköksi.

Esivalmistelua
 Sitten vaan kostutettiin paperi ja aloitettiin kehrääminen...


Opettaja kehoitti pyöräyttämään värttinää itseään kohti, jolloin lankaan saadaan Z-kierre, mutta minä olen vastarannan kiiski ja tein juuri toisin päin ja sain S-kierteellä olevaa lankaa. Minusta niin oli helpompaa. Ja täytyy sanoa, että innostuin... Kehrääminen on hauskaa, ja paperinkehrääminen onnistui ihan kohtuullisesti ensikertalaiseltakin. Kokeilin myös kehrätä mulperipaperista lankaa, mutta se olikin jo hankalampaa, koska kastelin paperia liikaa ja se katkeili, myös yhdistäminen oli hankalaa.

Nyt minulla on nippu itsekehrättyä paperilankaa. Siitä ajattelin punoa alla olevan korin. Kori on opettjan mallityö, joka on tehty sähköjohdosta. Lisää opettajan ihania punontatöitä löytyy hänen blogistaan tuhatpaju.


Nyt vietän pyhäinpäivän iltaa kynttilötä poltellen ja kuohuviiniä nauttien. Tänään tulee kuluneeksi 4 vuotta siitä, kun talo siirtyi haltuuni. Ja hetkeäkään en ole katunut maalle muuttoa!!!!

Malja minulle ja Talolle!!!! 
Ja nyt pohdintaa, että otanko käteeni neuleen vai värttinän...