maanantai 24. helmikuuta 2014

Pihakierroksella

On helmikuun 24. päivä ja ulkona on 5 astetta lämmintä. Lumi on kadonnut lähes kokonaan, vain kolatut lumikinokset ovat jäljellä. Uskomatonta!!!! Sopii vain toivoa, että enää ei tule takatalvea, niin hyvin on kasvu lähtenyt käyntiin.

Pihakierroksen aloitin poistamalla jouluvalot. Ne ovat eilisiltaan asti ilahduttaneet minua valollaan, mutta nyt keväinen luonnonvalo saa hoitaa piristämisen.

Narsissit ovat nostaneet päätään jo pari senttiä

Isomaksaruohon alkuja

Salkoruusurivi näyttää aika ankealta...

Mutta tuoretta vihreää löytyy kuolleiden lehtien alta...

Kevätesikko on jo keväänvärinen

Päivänliljan alkuja
Raparperin punainen pallukka

Hienosti on kasvu lähtenyt käyntiin. Muutaman asteen pakkasesta kasvien alut selviävät varmasti, mutta jos kylmempää tulee, niin sitten tarvitaan suojausta.


sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Loma loppuu, kevät alkaa

Talvilomaviikko (lue sairaslomaviikko) alkaa olemaan lopuillaan. Tosiaankin olin kiltti ja tunnollinen työntekijä, kun loma alkoi, alkoi flunssakin. Ei onneksi influenssa, eikä sikasellainen, vaan ihan tavallinen räkätauti. Niinpä tuli lepäiltyä lähes koko viikko sängynpohjalla, edes lukea en jaksanut, saati neuloa. Tylsää, mutta mihinkään ylimääräiseen ei voimat riittäneet. No nyt onneksi alkaa elämä voittamaan, koska huomenna on taas työpäivä...

Mutta talviloman päättyminen on mukava etappi, koska sen jälkeen tuntuu, että kevät oikeasti alkaa... Ja pääsen tekemään lisäkylvöjä... Viikosta 9 eteenpäin kylvökalenterissani on merkintöjä lähes jokaiselle viikolle toukokuulle asti. Ja koko ajan tulee lisää kylvettävää, kun kaupoissa törmään edullisiin siemeniin, jotka huutavat äänekkäästi päästäkseen koriini.

Tänään kylvin kahta sorttia ahkeraliisaa ja yhtä verenpisaralajiketta. Osan ahkeraliisan siemenistä olen itse kerännyt viimekesäisestä valkoisesta ahkeraliisasta. Jos näistä siemenistä jotain kasvaa, kukkien väriä voi vain arvailla, koska alkuperäiset siemenet olivat F1-hybridejä. Toiset ahkeraliisan (värisekoitus) siemenet otin siemenkirjeestä. Puna-valkoisen verenpisaran siemenet varastin äitini verenpisarasta viime kesänä.

Kylvin kaikki siemenet yhteen viinirypälerasiaan, kylvöalueita erottamaan laitoin hammastikut. Kaikki siemenet olivat niin pieniä, että päädyin hajakylvöön, vaikka se tietääkin koulimista. Siementen pinnalle ripottelin hiukan vermikuliittia, suljin rasian ja vein sen leivinuunin päälle itämään...


Maalarinteippiin kirjoitin vielä muistutuksen, mitä rasia sisältää ja missä järjestyksessä. En niitä huomenna enää muistaisi...

Itsekeräämiäni ahkeraliisan siemeniä oli niin runsaasti, että päätin ryhtyä idätyslauttakokeiluun. Idean lauttaan olen saanut puutarha.netistä ja sain sopivasti pari pientä stryroxin palasta vanhemmiltani (he kyllä pitivät minua hiukan hulluina, kun halusin styroxin palaset itselleni). Kiedoin styroxin ympärille talouspaperia ja laitoin paketin jäätelörasiaan. Rasian pohjalle vettä, niin että talouspaperi kostuu (ja pysyy kosteana) ja lopuksi siemenet kostean talouspaperin päälle ja koko komeus leivinuunin päälle itämään...



Nyt vain odotellaan siementen itämistä... Ahkeraliisan siementen siirtämiseen kylvölautalta multaan saatan kyllä tarvita suurennuslasia ja pinsettejä, ovat ne niiiiiiiiin pieniä.

Plantagenista hankitut verenpisarat ovat innostuneet kasvamaan pituutta, niissä on ainakin 6 lehtiparia, joten on aika katkaista niistä latvat... Mutta eihän latvoja voi pois heittää, ei tietenkään. Ne pitää juurruttaa, että saan lisää taimia... 



sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Kasvun ihme

Joka kerran, kun huomaa siemenen itäneen, tulen iloiseksi. Taimien kasvatus on haastavaa ja palkitsevaa, mutta kyllä ensimmäinen pieni elonmerkki on kaikkein parasta.

Tammikuun lopulla (25.1) aloitin perennan siementen kylmäkäsittelyn jääkaapissa. Ja yllätyksekseni eilen (15.2) huomasin maatiaisritarinkannusten itäneen. Parhailla yksilöillä oli lähes 3 sentin juuri. Niinpä siirsin itäneet siemenet multaan jatkamaan kasvua.




Juuret olivat niin hentoisia, että kaadoin siemenet vermikuliitteineen leivinpaperin päälle ja sitten ohuen puikon kanssa yritin löytää itäneet siemenet, 5 alkua löytyi :) Toivottavasti en ollut liian kovakourainen aluille, että viihtyvät ja kasvavat isoiksi komeastikukkiviksi yksilöiksi....

Tiistaina ihan vaan pistäydyin Plantagenissa tappamassa aikaa ennen kokousta, enkä lopulta voinut vastustaa kiusausta. Sinne oli tullut pöydällinen erilaisia pelargonian ja verenpisaran pistokkaita. Ja pitihän se pöytä koluta läpi, että mitä ihanaa sieltä löytyykään... 2 pelargonian ja 2 verenpisaran pistokasta lähti mukanani kotiin. Mutta vain 2 kumpaakin sorttia, itsehillintäni toimi hienosti...

Vasemmalla omat pelargonian pistokkaat ja keskellä Plantagenista hankitut

Hauskinta kasvunihmeen seuraamisen lisäksi on ystävien ja tuttujen kommentit. Ensin he haukkuvat kylvöhulluiksi ja seuraavaksi rupeavat pyytämään taimia. No jotain voi riittää, jotain ei. Aika näyttää

torstai 13. helmikuuta 2014

Ihanaa Ystävänpäivää!!!!

Ihanaa Ystävänpäivää Hyvien Ystävien ja leivosten seurassa!!!! Nämä leivokset eivät edes lihota ;)



Leivosten ohje löytyy uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä (2/2014). Mutta koristelua ajattelin lisätä. Minusta 1 kirsikka leivoksen päällä näyttää ankealta, joten lisään hiukan helminonparelleja koristamaan leivosta....

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Lisää siemeniä...

Ilmoittauduin muutama  viikko sitten Puutarha.netissä siemenkirjeeseen elämäni ensimmäistä kertaa. Jo viime perjantaina sain lukea, että siemenkirje on lähetetty minulle. Voi sitä odotusta, varsinkin kun kirje löytyi postilaatikosta vasta keskiviikkona. Mutta hetihän sitä piti ruveta penkomaan, edes ruokaa en malttanut ruveta kokkaamaan, niin paljon siemenkirje kiinnosti.

Ja mitä kaikkea ihanaa sieltä löytyikään... Kirje sisälsi kymmeniä pusseja yksivuotisia kukkia ja erilaisia perennoja, oli esikasvatettavia ja suorakylvettäviä. Niinpä sitä tuli sellainen hulluus, että tuota haluan ja tuota ja tuota ja .... Mutta huikaisevaa tässä oli se, että sain ottaa vain muutaman siemenen yhtä laatua, niin että muillekin riittää. Jos ostaisin saman määrän lajeja ja lajikkeita kaupasta, minulla olisi miljoonia siemeniä, nyt siemenmäärä per laji jää erittäin kohtuulliseksi, samoin tuleva taimimäärä. Yleensä siemenkirjeisiin pitää laittaa jotakin vaihtariksi; tämän kirjeen lähettäjä pyysi vaihtarina hyötykasvien siemeniä tai postimerkkejä ja niitähän minulta löytyi.

Samalla kun pengoin kirjettä, piti lukea perennakirjaa, kesäkukkakirjaa ja googlettaa. Niin paljon siellä oli minulle tuntemattomia kasveja. Ensimmäiset siemenet kylvin tänään. Suunnittelin vieväni siemenet ulos hangen alle kylmäkäsittelyyn, vaan hangetpa vähenevät ihan silmissä, joten en uskaltanut viedä. Niinpä laitoin siemenet minigrip-pusseihin kostean vermikuliitin sekaan ja laitan ne parin päivän kuluttua jääkaappiin.

Orvokkini ovat kasvaneet kiitettävällä vauhdilla. Ne on kylvetty kuukausi sitten ja nyt tuli aika koulia ne. Muutama taimi ei tykännyt koulinnasta ja näyttää elottomalta, mutta haitanneeko tuo, kun taimia on silti yli 30. Viime keväänä ostin taimiastioiksi kertakäyttömukeja, joihin tein pohjaan reikiä. Täytyy todeta, että hiukan liian heppoisia ovat. Nyt olen ruvennut keräämään jogurttipurkkeja taimipurkeiksi, koska ne ovat huomattavasti kestävämpää muovia.

Orvokit ennen koulimista

Koulitut orvokit kasvivalon alla


Seuraavien kylvöjen kanssa odotankin vielä pari viikkoa, mutta sitten itämään pääsee ahkeraliisan ja verenpisaran siemenet... Tänään tuoksui jo keväältä, oli lämpöasteita ja auringonpaistetta :)