torstai 27. kesäkuuta 2013

Rautakauppa - Naisilta pääsy kielletty

Vierailin taas tänään paikallisessa rautakaupassa. Se sai minut pohtimaan, mikä on rautakaupan palveluperiaate: kenelle se on tarkoitettu yms.

Yritin ostaa välinettä, jolla voin raaputtaa lohkeilevaa maalia seinästä. Sain vinkin ostaa sellaisen, johon voi vaihtaa terän. Menin siis rautakaupan maaliosastolle tarkoituksena pyytää myyjältä apua työkalun valintaan. Koko osastolla, palvelutiskistä puhumattakaan ei ollut ketään, joten minä reippaana tyttönä kiertelin osastoa ja löysinkin maalaustyökalut. Raaputtimia oli muutamia erilaisia ja yksi vaikutti haluamaltani. Mielestäni siinä oli vaihdettava terä, koska terä oli kiinni ruuvilla. Paketissa ei kuitenkaan ollut varateriä, joten paketillinen niitäkin olisi hyvä ostaa samalla. Olisikohan nuo sopivia???? Pähkäilin ja olisin halunnut kysyä asiantuntijan neuvoa, mutta edelleenkään osastolla ei ollut henkilökuntaa. Lähdin kiertelemään, ei ketään.

Työkalupuolella oli myyjiä, mutta edellisistä kerroista viisastuneena en heiltä kysynyt mitään. Nimittäin muutamia viikkoja sitten kysyin ulkoalueella neuvoa yhdeltä myyjältä, ja hän totesi: "Sori, mä en tiedä, mä en ole tältä osastolta. Sun täytyy kysyä joltain piha-alueen myyjältä." Silloinkin menin kiltisti odottamaan palvelupisteelle, mutta vartin aikana ei ketään ilmestynyt palvelemaan. Joten lähdin tavarapinojen väleistä etsimään myyjää, joka kertoisi, missä haluamani suodatinkangas sijaitsee ja sitten etsimään toista myyjää, joka nostaisi rullan autooni.

Joten menin kiltisti kassalle raaputtimeni ja mahdollisten varaterien kanssa. Kysyin kassapojalta, että ovatko nämä parit eli sopivatko terät tähän kahvaan. Ei hän tiennyt, suositteli kääntymään osaston puoleen. Kun totesin, ettei siellä ollut myyjiä, poika löi ostokset kassaan ja suositteli vielä uudelleen kääntymistä osaston myyjien puoleen. Sanoi hän lisäksi, että terillä on 14 päivän palautusoikeus, mutta vain ehjällä pakkauksella. Eli jos haluan testata, sopivatko terät raaputtimeen, en voi enää palauttaa niitä, koska pakkaus on avattu. Kumpi meistä on tyhmä, minä vai kassapoika ?

Näiden ja muutamien muiden kokemusten jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että rautakauppaan mennessä pitää itse tietää tarkalleen, mitä haluaa ja missä tuote sijaitsee ja mitkä osat sopivat yhteen minkäkin laitteen kanssa jne... Helpointa olisi, jos rautakaupan ovessa olisi kyltti: NAISILTA PÄÄSY KIELLETTY, kuin tällainen naista alentava kohtelu. Minä olen tietämätön ja siksi tarvitsen asiantuntijan apua ja luultavasti meitä on muitakin. Ja kuin pisteenä koko vierailulle, käväisin myös puutarhaosastolla. Siellä tuli heti myyjä kysymään, kuinka voisi auttaa. Se oli varmaankin naiselle sopiva osasto, kukkia yms. rekvisiittaa.

Toivottavasti ei vähään aikaan tarvitse tähän rautakauppaan mennä!!!!! Onneksi paikkakunnalla on muitakin vaihtoehtoja, ne vaan eivät olleet enää auki.

Maalailua

Maalaaminen on mukavaa puuhaa, mutta varsin sotkevaista. Pari päivää sitten aloitin saunamökin maalaamisen. Kun siihen on saatu uusi katto, niin nyt pitää ehostaa ulkopinta, varsinkin kun edellinen omistaja on kokeillut etuseinään erilaisia sinisen sävyjä (jossain vaiheessa tulee kuviakin). Lisäksi alkuperäinen punainen väri on paikkapaikoin jo kulunut pois.

Ylhäältä alaspäin eli räystäistä aloitin. Onneksi sain isältäni hyviä vinkkejä. Hän kehoitti hankkimaan patterisiveltimen, sillä on kuulemma helpointa maalata räystäitä. Patterisiveltimessä on pidempi varsi ja se on hiukan vino ja sillä oli todella helppo maalata ylöspäin. Ja kun maalataan yläpuolta, niin tottahan siinä maalia putoilee. Hiuksissa, vaikka huivi vähän suojasikin, silmälaseissa, poskella, kaulalla, käsivarsissa.... Sanoisin, että kaikkialla. Myös seinäpinta sai roiskeita, joten mökki muistutta kärpässientä. Onneksi seinämaali peittää tahrat!!!! Mutta nyt on räystään aluset maalattu lukuunottamatta eturäystästä. Sen saa maalattua ainoastaan kiipeämällä tuulikaapin katolle, ja isäni kielsi minua kiipeämästä. Luulen kyllä, että saisin kiivetä, jos paikalla olisi joku avustaja. Avustajan tehtävä olisi soittaa ambulanssi, jos sattuisin putoamaan. Ja ehkä avustaja voisi myös ojennella minulle tarvikkeita sinne katolle...

Joten koska en pysty jatkamaan viimeiselle räystäälle, aloitan seinien maalaamisen. Aamulla hiukan arvoin, että aloitanko vai enkö. Tutkin pariakin eri sadetutkaa, että sataako vai ei. Päätin ottaa riskin... Puoli seinää sain maalattua, sitten maailma jotenkin hiljeni, taivas oli jo harmaantunut, joten sateen uhka oli ilmeinen. Maalasin silti rohkeasti keskimmäiset laudat alas asti, sitten pensselit veteen ja johan rupesi ropisemaan :( Riski ei kannattanut, maali ei varmasti ollut ehtinyt kuivua tarpeeksi.

Vielä en ole uskaltanut mennä katsomaan maalattua pintaa. Vaihtoehdot pyörivät silti mielessäni: onko maalia enää lainkaan, vai onko seinä pilkullinen, raidallinen vai ... Uudelleen seinä pitää silti maalata, koska laudat imivät maalin sisäänsä, joten pienet pilkut ja raidat eivät haittaa.

Nyt odotan poutaa ja seinän kuivumista, jotta pääsen jatkamaan. Vaikka minä en innostunut sateesta, tiedän, että kasvimaani, ruukkukukat ja perennat rakastavat sadetta. Ja viilensi se mukavasti ilmaa, täällä ulkona on varsin siedettävää...

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Mattopyykillä

Joka kesä pitää pestä matot!!!! Joo, niin pitäisi, mutta täältä on melkein 10 kilometriä lähimmälle matonpesupaikalle, joten mattojen pesu on jäänyt tekemättä kahtena edellisenä kesänä. Ja sen kyllä huomaa...

Aamulla jatkoin saunamökin pesua, etuseinä ja tuulikaapin seinät oli enää jäljellä. Ne oli nopeasti pesty, joten seinien kuivuttua pääsee maalaamaan.

Painepesuri oli sopivasti esillä, joten voisin kokeilla onnistuuko mattojen pesu. Vanhempani ovat jo vuosia pesseet mattonsa painepesurilla, joten miksen siis minäkin... Ainoa ero on, että vanhemmillani on mattojen tampausteline, minulla ainoastaan kevyt tuuletusteline. Mutta kokeillaan... Hienosti onnistui, kunhan välillä piti kiinni maton reunasta, ettei teline kaatunut.


Mattojen pesu on rentouttavaa puuhaa, ja tänään myöskin virkistävää. Varjossa lämpötila on 26 astetta, mutta roiskuva kylmä vesi viilensi mukavasti. Harmi, että en omista enempää mattoja, joten nyt on ruvettava joko maalaamaan tai kitkemään. Mutta ensin siesta...

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Olen painepesurin onnellinen omistaja

Kyllä, juuri tulin K-Raudasta ja kanssani kotiin saapui uutuuttaan hohtava Kärcherin painepesuri. Tiedän jonkun heti ajattelevan, että "Mitä, mitä???? Sehän just eilen lainasi meiltä painepesuria" Niin lainasinkin, kun minusta kaikkia laitteita ei tarvitse itse omistaa, mutta... Valitettavasti lainalaitteella en pystynyt tekemään sitä mitä halusin :( niin pakko oli hankkia oma, ihan pakko.



Mihin siis tarvitsen painepesuria ? Saunamökin pesemiseen ennen maalaamista. Huomasin jo pari vuotta sitten pestessäni asuintalon seiniä, kuinka kätevä painepesuri (lainalaitteella silloinkin) onkaan. Sillä oli helppo kastella seinät, levittää puhdistusaine ja lopuksi huuhdella. Ja samanlainen operaatio oli tarkoitus tehdä myös nyt ja kaikki samalla laitteella. Valitettavasti lainalaitteeni ei halunnut suihkutella pesuainetta korkealla paineella, ainoastaan käsisuihkulla, jos olisi saanut paineputken irti (en saanut).

Koska pesuaineen levittäminen ei onnistunut painepesurille, otin perinteiset keinot käyttöön eli pitkävartisen pesuharjan ja tikapuut. Ei onnistunut, koska seinässä on rimalaudoitus, joten harja ei mahtunut rimojen väliin. Yritin vielä pelkällä harjalla ja tikapuilla kurkotellen, mutta hermothan siinä meni ja pesuaineet tippui naamalle, ei kuitenkaan silmille, kiitos suojalasien.

Niin sitten siistin pesuvälineet pois ja tulin sisälle miettimään vaihtoehtoja. Ainoa, jonka keksin, oli hankkia oma painepesuri, sellainen jolla pystyy ruiskuttamaan pesuainetta helposti. Eikä tarvinnut kovin kauaa surffailla netissä, kun löysin mielestäni itselleni sopivan. Ja sitten rupesin etsiskelemään, että saako juuri sitä mallia täältä. Ei näyttäisi olevan oikein missään... Just mun tuuria, ettei sitä mallia ole kaupoissa. Päätin kuitenkin lähteä katselemaan valikoimia, koska tiedän mitä haluan.

K-Raudassa ei tietenkään saa palvelua, mutta löysin painepesurihyllylle itsekin ja yllätyksekseni huomasin, että valitsemaani mallia on saatavilla, vaikka netin mukaan ei ole. Yritin kauhean asiantuntevasti tutkia mallikappaletta, ja tein ostopäätöksen. Joten nyt olen painepesurin onnellinen omistaja :)

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Luonto on lähellä

Kyllä taikinaterapia auttaa, kuten Alibullenin neidit väittävät Heinähattu ja Vilttitossu -elokuvassa, oma mielikin piristyi eilisen leivontaurakan aikana. Hiukan ajatukset vielä leijailivat muualla, koska yritin maustaa pullapitkon paprikajauheella. Mutta onneksi purkki oli tyhjä, paprikanmakuinen pulla ei välttämättä houkuttele ;) Raparperitorttua jouduin enemmänkin improvisoimaan: munat loppuivat kesken, perunajauhoja ei ollut ollenkaan, ja molempia tarvittiin tortun täytteeseen. Onneksi löytyi maissitärkkelystä, sillä mentiin. Ja aika hyvin näytti torttu uunissa hyytyneen, tänään sen sitten näkee, onko kokonaan hyytynyt vai leviääkö se pöydälle ;)

Aamulla jo ennen aamiaista kuulen kurjen huutavan pellolla. Tämä on ensimmäinen kevät, kun saan seurata kurjen elämää näin läheltä, etäisyyttä on noin 100 m, joten otan kiikarin käteen ja lähden terassille katselemaan. Siellä se taas yksinäisenä huutaa...



Molemmissa kuvissa kurki näkyy, vaikkakin melko pienenä. Ei riitä edes 18-kertainen zoomi. Mielenkiintoiseksi tämä aamu muuttui, kun huomasin kahden musta-valkoisen linnun hyökkäilevän kurjen kimppuun. Olikohan kurki käynyt niiden pesällä ? Linnunpoikaset kuuluvat sen ravintoon. Ja sitten piti tietenkin yrittää selvittää, ketkä hyökkäilivät kurjen kimppuun. Musta-valkoinen lintu, siivessä valkoinen raita, isohko (tarkkaa kokoa on vaikea määritellä näin kaukaa). Ainoa lintu lintukirjan kuvien perusteella, joka mielestäni sopii näihin tuntomerkkeihin, on rantasipi. Eikä tämä peltomaisema ole sen tyypillistä elinaluetta, vaikka pelto-ojia ja vettä riittääkin.

Jatkoin kiikarointia ja vähitellen hyökkäykset kurkea kohti loppuivat ja kurkikin tepasteli ylväänä kohti metsänreunaa. Ja sitten sen näin, kurkia olikin kaksi. Ihanaa, että villi luonto on näin lähellä, riittää että istuu omalla terassilla. Maaseutu <3

torstai 20. kesäkuuta 2013

Surullisia ajatuksia

Suru, se tulee yleensä yllättäen ja pyytämättä. Niin tänäänkin ja heti aamulla. Paikallislehdessä oli naapurikunnan kollegan kuolinilmoitus. Hän oli minua vanhempi, mutta kuitenkin alle viisikymppinen. Niin sitä rupeaa alitajunnassa pohtimaan omaakin kuolevaisuuttaan. Varsinkin kun syöpäkontrolliin on enää kuukausi aikaa. Muutama kesä onkin jo mennyt hyvin, yöt olen nukkunut hyvin, eikä syöpä ole ollut ajatuksissa. Mutta nyt, tämän kuolinilmoituksen seurauksena omakin sairaus on pyörinyt mielessä koko päivän. Entä jos kuitenkin, lääkäreiden vakuutteluista huolimatta, jos se kuitenkin on uusinut jne... Todennäköisyydet ovat heittäneet jo kerran häränpyllyä... Ajatukset kiertävät kehää...

Ulkonakin on harmaata, kuvastaa hyvin mielialaani, joten siellä ei huvita olla. Kaipaan tekemistä, että saan ikävät asiat pois mielestäni. Josko leipominen auttaisi. Laitan tulet leivinuuniin ja päätän ruveta leipomaan: ruisleipää, vaaleaa leipää, pullaa, raparperitorttua. Toivottavasti surulliset ajatukset katoavat taikinaan!!!!



keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Kesän satoa

Eilen oli kitkemis- ja harvennuspäivä. Sateet ja lämpö on saanut ihmeitä aikaan kasvimaalla, kaikki kasvu on ollut hurjaa, myös rikkaruohojen. Niinpä lähdin ämpärin kera kasvimaalle... Tuli harvennettua porkkanat ja punajuuret. Palsternakan jätin harventamatta, koska ystäväni oli luvannut tehdä sen. Hän vei harvennustaimet omalle kasvimaalleen, koska hänen syyskylvönsä oli epäonnistunut. Salaattipenkkiä oli hankala kitkeä, koska viimekesäiset pinaatit olivat kylväytyneet itsestään, eivätkä kasva riveissä. Mutta pinaattisato on jo valmiina korjattavaksi, joten tänään syödään tomaatti-pinaattiwokkia, ohjeen löysin muistaakseni Pirkan nettisivuilta. Juhannuksenakin tarjoillaan tuoretta pinaattia, varokaa vaan ;)

Pavut ovat jo päässeet kunnon kasvuvauhtiin, joten oli aika pystyttää papusalot. Tänä vuonna kokeilen kasvattaa papuja tekokuitunarua pitkin. Viimevuotinen pellavanyöri kutistui ikävästi ja oli melko kallistakin ja kesti vain yhden kesän, vaikka olikin luonnollisemmannäköinen kuin tuo valkoinen naru. Mutta kokeillaan ja toivottavasti pavut sen pian peittävät...



Papulaatikoiden välissä kasvattaa kukkavanaa viimevuotinen palsternakka. Ja päätin antaa sen kasvaa ja kokeilla, saanko siitä siemenet ensi kevääksi.

Mukavan juhannusyllärin lahjoittaa tuoksuherne, joka avasi tänään ensimmäisen kukkansa. Kasvilla on korkeutta vasta puolimetriä, vaikka pussin mukaan pituutta pitäisi tulla pari metriä. Värikin on violetti, eikä laivastonsininen (navy blue), mutta kaunis se on silti!!!!!


Aurinkoista Juhannusta!!!!!

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Askartelua sadepäivänä

Nyt tuntuu siltä, että loma on alkanut. Ensimmäinen viikko kului salaojaremontissa ja työmiehiä ruokkien, toinen viikko kului vieraita kestiten ja nyt, nyt saan rauhassa keskittyä itseeni. Ei silti, vieraat on mukavia. Nytkin käytiin Korkeasaaressa ihailemassa kukkivia atsaleoja ja siinä sivussa myös eläimiä, käytiin myös shoppailukierroksella Vanhassa Porvoossa jne...

Ohjelmoitujen viikkojen jälkeen on mukava rauhoittua kotona. Ja kun vielä on sadepäivä, en voi mennä edes kitkemään kasvimaata. Onneksi ei silti tule tekemisenpuute... Kaikenlaista pientä askaretta on jäänyt rästiin. Leipoa pitäisi, mutta leivinuuniin ei voi laittaa tulia, koska huomenna tulee nuohooja. Ja muutenkin nyt innostaa tehdä käsillä, käsitöitä.

Eilen aloitin neulomaan palloa. En mitään pientä joulupalloa, vaikka käytinkin Novitan joulupallon ohjetta. Minun pallostani tulee isompi ja sen loppusijoituspaikka tulee olemaan yrttipylväs. Neulepallon sisälle tulee styrox-pallo, eikä vanua, jotta pallo säilyttäisi muotonsa yrttipylväässä. Alku menikin helposti, välillä vaan sovitin neuletta pallon päälle. Puolivälissä alkoi ongelmat, siinä vaiheessa, kun aloitin kavennukset ja styroxpallo piti laittaa neuleen sisälle. Sen jälkeen neulominen olikin haasteellista... Mutta valmista tuli :) Enää tarvitaan se yrttipylväs tai oikeastaan harjaterästä 2 metrin pätkä...


Toinen askartelukokeilu oli huomattavasti sotkuisempaa puuhaa. Ensimmäinen ongelma olikin, että missä sen voi tehdä... Päädyin pirttiin, koska siellä voi sotkea rauhassa ja siellä on vanha pöytä, jonka sotkeutumisesta ei ole niin väliä. Mitä siis tein? Kokeilin valmistaa kukkaruukkuja kankaasta. Innostuin keväällä Kodin Kuvalehden puutarhanumeron kangasruukuista ja tilasin tarvikkeita. Ruukut oli valmistettu kastelemalla kankaat Paverpol-kovetusaineeseen. Ilmeisesti muutkin olivat innostuneet asiasta, koska kirkas kovetusaine oli loppunut. Niin innokas oli, että tilasin harmaata ainetta. Pari kuukautta aine seisoi täällä kotona ennenkuin ryhdyin kokeilemaan. Ymmärsin, että kovetusaine olisi ollut nestettä, mutta se olikin savimaista lietettä. Ja kun vielä lisäsin lietteeseen saman sarjan jauhetta, jotta ruukuista tulisi myös pakkasenkestäviä, niin liete paksuni entisestään. En tiennyt ennakkoon, montako ruukkua aineella pystyy tekemään, joten päällystin 6 astiaa tuorekelmulla. Ja sitten vaan leikkaamaan kangasta, pellavakangasta. Kangas piti kastella aineeseen, se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Paksu pellavakangas oli varsin vaikea kasteltava, ja vielä kun piti saada se aine levittymään tasaisesti kankaalle. Lopuksi kasteltu kangas aseteltiin muovitetun muotin päälle. Minä leikkasin laiskuuttani vain suorakulmaisia kankaita, joista taittelin kulmat laskoksille. Laskoksissa on aika monta kangaskerrosta päällekkäin, joten mitenkähän kestävät käytössä. Kuvassa on suurin ruukku kuivumassa...


Litralla Paverpol ainetta sain tehtyä yhden ison ja 2 pientä ruukkua. Nyt ruukuntekeleet saavat kuivua rauhassa ja minä rupean miettimään seuraavia rästitöitä...

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Piha korjaantuu

Piha ei ole enää hyrskyn myrskyn, mutta nurmikkoja täällä ei ole. Lähes kaikki nurmikot on tehty uudestaan, vanhoja "perunapeltoja" on korjailtu jne... Koko piha on yhtenäistä multa-aavikkoa. Tein muuten elämäni ensimmäistä kertaa nurmikkoa, joten pakko oli pyytää isältä neuvoja, että miten se kuuluu oikeasti tehdä. Pyysin häntä myös arvioimaan työsuoritustani, kuulemma kelvollista, vaikka en osannutkaan ihan oikealla tavalla heitellä nurmikon siementä. Taisin kuluttaa sitä aika paljon enemmän... Nyt toivon sadetta, mieluiten öisin, jotta nurmikko lähtisi kasvuun. Sadettajaa käytin apuna, mutta sitten kaivosta loppui vesi :(

Takapihan kukkapenkkikin valmistui. Siis se, jota aloitin kaivamaan viime kesänä. Hiukan se on vielä autio, kun kaikkia perennoja ei voi vielä siirtää. Mutta tummanpunainen lilja ihastuttaa jo kukinnallaan ja toivottavasti pian myös daaliat ja naapurilta saatu ruostekukka. Pionin paikalle istutin tuoksuhernettä, ja kaivoinpa vielä varaston kätköistä vanhan lyhdyn somistamaan kukkapenkkiä.


Toinen, ehkä kaikkein ihanin asia pihallani, on uusi terassi/ patio/ oleskelutasanne. Siitä tuli juuri melkein sellainen kuin olin toivonut. Tää on ihana, ja täällä terassilla kirjoittelenkin tätä tekstiä...
Alkuasetelma ei ollut kovinkaan ihana, kuoppainen rikkaruohorinne, jossa oli rikkaruohoinen kiviröykkiö.


Hankala paikka hoitaa, joten jotain piti keksiä. No, omenapuun alla lojui osin maahan vajonneena 3 pitkää kivipaasia, melko hyvin kantikkaita. Ovat ilmeisesti vanhan navetan perustuksia. Niillä pystyisi hyvin pengertämään tätä aluetta ja kahdesta tontilla olevasta kiviröykkiöstä saisi lisäkiviä pengerryksiin. Ja sitten aluetta reunustaisi kukkapenkki, sisäänkäynti alueelle olisi köynnöskaaren ali valaisimen vierestä. Ja koivut pitäisi säilyttää.

Sellaiset suunnitelmat minulla oli. Ihan kaikkea ei pystytty toteuttamaan, koska koivun juuret olivat tiellä. Niinpä sisäänkäynti siirtyi, eikä kukkapenkistä tullut kovin syvää, mutta muuten kaikki toteutui... Köynnöskaari voi myös jäädä saamatta, mutta jonkinlainen porttirakennelma on luvassa, kunhan ehdin ja keksin... Näin aluksi laitoin sinisen tuoksuherneen kiipeämään koivun runkoa pitkin... Kukkapenkistä tulee kelta-sininen. Perennoja siinä on vielä melko vähän, mutta sitä täytetään koko ajan... Tyhjiä koloja täytin eilen itsekylvetyillä samettikukilla ja kosmoskukilla. Suikeroalpi ei näyttänyt tykkäävän siirrosta, mutta onneksi sitä vielä riittää omalla tontilla. Ja tältä se nyt näyttää...




lauantai 8. kesäkuuta 2013

Piha hyrskyn myrskyn, osa 2

Saunamökin takakulmalta kaivaminen jatkui mökin taitse rakennuksen toiselle sivulle sekä kaivolle. Välillä jouduin käymään rautakaupassa hakemassa lisää putken palasia, kun miehet tekivätkin putkituksia eritavalla kuin oli alun perin suunniteltu ja tilattu tarvikkeet. Minulle kirjoitettiin kauppalista, ja toisesta putkenpätkästä saatoin ottaa valokuvankin, että tällaisia tarvitaan. No molempia en tietenkään saanut samasta paikasta, vaan piti vielä käväistä paikallisessa LVI-kaupassa. Onneksi palvelu oli molemmissa hyvää... Jälkimmäisestä kaupasta piti ostaa 110 mm viemäriputkeen 45 asteen kulma. Ja myyjä sanoi, että niitä on kahdenlaisia, että otatko tällaisen vai tällaisen. Hän puhui selvää suomea, mutta minä en ymmärtänyt!!!! Parkaisin vain vastaukseksi: "En minä tiedä". Otin toisen kappaleen ja lupasivat, että voin tulla sen vaihtamaan tarvittaessa. Ei tarvinnut lähteä vaihtamaan, kelpasi miehille. Ja liitoksia syntyi...


Kiva syherö. Putket on nyt asennettu ja testattu toimivaksi. Sitten alkoikin täyttö ja jälkien siivous. Ja sitähän riitti. Maasta kaivettiin esiin hurja määrä kiviä, kaivinkone irrotteli isoja kantoja maasta jne...





Pihatöissä oli kaivurin lisäksi apuna vuokrattu Avant-traktori. Aluksi ajattelin, että tuollainen lelu. Mutta kun katselin miesten työskentelyä, niin jouduin kyllä toteamaan traktorin loistavaksi lisäavuksi. Kuinka monta kottikärrykuormaa olinkaan joutunut kärräämään ilman traktoria (2 kuutiota hiekkaa, 12 kuutiota salaojasepeliä ja 12 kuutiota multaa)...

Näistä työmiehistä näki, että olivat työskennelleet yhdessä, heiltä yhteistyö sujui. Kaivinkoneen kuljettaja oli nuori poika, mutta niin uskomattoman varmakätinen ja nopea. Todella hienoa ja tasaista jälkeä. Hän suojeli kasveja, siirteli niitä turvaan, vaikka olin kertonut, että mitkä kasvit pitää säilyttää ja mitkä saa tuhota, keskellä nurmikkoa kasvavan tulppaaninkin hän oli siirtänyt turvaan. Sipuli vaan oli niin syvällä, että se oli vielä jäänyt multaan. Toinen iloinen "yllätys": aamiaisella sanoin, että pyykkitelineen voisi siirtää pois tieltä ja kun raivaan aamiaisastioita pois pöydästä, näen kaivinkoneen jo täyttävän pyykkitelineen kuoppaa...

Kyllä jäi hyvä fiilis tästä salaojaremontista... Seuraavassa postauksessa kuvia jälleenrakennuksesta....

Piha hyrskyn myrskyn, osa 1

Maanantaiaamuna kello yhdeksän peruutti kuorma-auto pihalleni kaivinkone lavalla ja siitä se sitten alkoi, siis se salaojaremontti...

Minä oletin, että kaivetaan ohut uoma, johon putki upotetaan ja sitten vaan laitetaan maa takaisin paikoilleen. Yksinkertaista ja vähän sotkevaa, mikä harhaluulo!!!!

Kaivaminen alkoi takapihan kukkapenkistä, kaivon luota ja jatkui koko pihan läpi saunamökin takanurkalle, johon tuli uusi kokoojakaivo. Hankaluutena oli, että matkan varrella oli sähköjohtoa, vesiputkia, viemäriputkia, puunjuuria ja kaikennäköistä muuta ihmeellistä mm. tyhjä styrox-putki.


Kokoojakaivon ja poistoputken valmistuttua ruvettiin kaivamaan saunamökin vierelle putkia...



maanantai 3. kesäkuuta 2013

Kesä näkyy ja kuuluu

Istun pihalla, koneet ovat hiljenneet, linnut laulavat, on lämmintä. Mikä sen ihanampaa.... Katselen kätteni jälkiä, jokainen kasvatuslaatikko vinksottaa erisuuntaan, mutta mitä siitä. Ovatpa tekijänsä näköisiä ;) Pääasia on, että kasvu on lähtenyt hyvin käyntiin. Ainoastaan vihreä salkopapu iti huonosti, kaikki muut kylvöt ovat itäneet loistavasti. Porkkanoita, punajuuria ja palsternakkaa pääsee kohta harventamaan, itsekasvatetut samettikukat kukkivat jo. Eivät samettikukat yhtä upeita ole kuin puutarhaliikkeissä myytävät, mutta mitä siitä, nämä ovat itse siemenestä kasvatettuja. Mansikkakin kukkii. Luulin, että tämä kesä menee juurtumiseen, mutta ei, kukkia ja nuppuja löytyy lähes joka kasvista. Luin yhdestä kaupunkiviljely-opuksesta, että rastaita pystyy torjumaan punaiseksi maalatuilla mansikankokoisilla kivillä. Joten nyt täytyy hankkia mansikanpunaista maalia ja ruveta kivimaalariksi...

Toinen mukava kukkiva yllätys löytyi liljaruukuista... Joko liljat kuvittelevat, että on heinäkuu tai sitten niillä on yli-innokas puutarhuri, joka aloitti esikasvatuksen liian aikaisin. Ensimmäiset keltaiset (todellisuudessa oranssit) liljat aloittivat kukintansa jo pari viikkoa sitten, mutta tänään aloitti kukintansa upea tummanpunainen lilja.


Ihanat liljat, olen hulluna niihin, mutta on niillä ikävät tuholaisetkin. Tällä tontilla ei ole aiemmin liljoja kasvanut, mutta silti löysin liljaruukuistani 10 liljakukkoa. Parhaani mukaan yritin niitä listiä, ja monta kertaa päivässä tarkistan liljani. Minä haluan nauttia liljoistani ilman inhottavia liljakukkoja!!!! Mahdollisesti huomenna pääsen istuttamaan liljat omalle paikalleen kukkapenkkiin, koska tänään sen pohjalle on kaivettu salaoja. Ensimmäinen kukkapenkki tälle pihalle minun aikanani!!!! Ennestään täällä ei ollutkaan sellaisia, vain muutamia yksittäisiä perennoja siellä täällä.

Yllätyin myös iloisesti akileijasta. Kaivoin nimittäin akilleijat ylös maasta, saunamökin seinustalta, ja istutin ne väliaikaisesti laatikkoon. Saman siirto-operaation tein myös parvitulppaaneille, molemmat siirsin turvaan salaojakaivannon tieltä. Ja mitä tekikään nuppuinen akilleija ? Oletin ilman muuta, että nuput kuivuvat, mutta ei. Siirretty akilleija avasi nuppunsa ja kukkii kauniisti muovilaatikossa koivun juurella. Ja minä yritän miettiä sille sopivaa loppusijoituspaikkaa.

Ihanaa, on kesä, voin oleilla päivät pitkät ulkona, tehdä kaikkea pientä tai olla tekemättä, nauttia, kuunnella ja katsella... Kesä!!!!