Minulla oli huono aamu, heikotti ja oli huono olo. Arvelen, että olin ollut liian aktiivinen tiistaina, käynyt kaupassa ja hoitanut muitakin asioita keskustassa. No minä sitten raportoin Ystävälleni, että nyt heipertää... Ja heti seuraavassa viestissä ilmoitin lähteväni lumitöihin (Pakko, kun auto meinasi jäädä kiinni kinoksiin, kun tulin kaupungista kotiin). Enkä odottanut vastausta viestiini, vaan vedin kuulosuojaimet päähän ja lähdin linkoamaan. Olen käyttänyt linkoa lumitöissä, koska vatsani ei pidä lumikolasta, kun paranen, niin sitten palaan kolankäyttäjäksi.
Reilun tunnin linkosin pihaani, ja ulkoilu vei huonon olon mennessään. Joten kannatti ulkoilla... Sisalle tullessani huomasin, että Ystävä olikin vastannut viestiini ja kieltänyt lähtemästä ulos. Minä sitten vastailin, että syön ja käyn suihkussa ja tulen käymään, että sopiiko. Viestin lähettämisestä ei mennyt kuin muutama minuutti, niin Ystävän auto ilmestyi pihaani. Hän oli luullut, että olin tuupertunut lattialle, koska en vastannut hänen viestiinsä, enkä puheluihin. Ja mikä kummallisinta, puhelimeni oli itsekseen soittanut hänelle kaksi kertaa. Nolottaa, että aiheutin hänelle turhaa huolta. Mutta kiitos Ystävä Kallis, että TULIT ja ettet soittanut poliiseja, kuten eräs toinen teki muutama vuosi sitten!!!!!
Nolouden lisäksi tunteissani pyöri kiitollisuus, koska jos oikeasti olisin tuupertunut, niin olisin saanut apua nopeasti. Ystävyys on molemminpuolista avunantoa, toivottavasti voin joskus myöskin olla avuksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti