keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Kuka varasti savupiipun ????

Heh, kun tuli töistä kotiin, pihalla odotti ylläri. Joku oli riehunut kotimetsässäni, joku jolla oli ollut moottorisaha. Paljon pientä vesaikkoa oli kaadettu tietämättäni. No sehän ei haitannut, koska tätä raivausta oli suunniteltu jo 2 vuotta. En vain tiennyt sen tapahtuvan tänään. Viikonloppuna valoisaan aikaan täytyy ruveta siistimään riehujan aiheuttamia sotkuja, ellei lumi peitä ;)

Riehuja on siis Isäni, joka toi minulle ostamani lumilingon. Lumilinko on käytetty, mutta ajaa asiansa. Jospa sen kanssa pääsisi lumitöissä hiukan helpommalla. Yksi hankinta täytyy kuitenkin tehdä, nimittäin kuulosuojaimet. Sen verran kova meteli lingosta lähtee.

Mutta hämmästyttävintä oli, kun isäni kysyi, että oletko huomannut, että pirtin katolta on savupiippu kadonnut. No en ollut huomannut ja ihan varmana se oli vielä viikonloppuna. Minä tietenkin epäilin, että Isäni olisi sen hajottanut. Mutta ei hän ainakaan tunnustanut syyllisyyttään. Piippu on ollut todella hauraannäköinen koko ajan, eikä sitä todellakaan ole käytetty. Liekö viime yönä alkanut myrsky sen hajottanut lopullisesti. Enpä tiedä, koska tänä aamuna oli niin pimeää töihin lähtiessä.
Kävin pirtin sisällä tarkistamassa, että miten syvältä piippu on hajonnut. Sisäpuolelta piippu näytti samalta kuin ennenkin, samoin välipohjassa, eli vain ulkopuoliset osat olivat sortuneet. Kunhan tuuli tyyntyy, niin täytyy kantaa tiilet saunamökin piipputiilien kanssa samaan kasaan. Siitä joku saisi vanhoja tiiliä puutarhaansa, ne kun tuntuvat olevan muotia. Itse en kauheasti innostu tällaisesta rustiikkisesta. Minusta ruosteinen, rustiikkinen tyyli ei sovi yhteen uuden puutalon kanssa, vaikka pihalta löytyy vanhojakin rakennuksia. Pidän enemmän selkeästä, sileästä ja värikkäästä.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Jouluvalojen asennusta

Olin suunnitellut, että tänään on se päivä, jolloin laitan pihalle jouluvalot. Mutta aamulla satoi kaatamalla vettä, joten ajattelin pysytellä soffalla koko päivän. Mutta niin vain hörösti ja minä pääsin asennuspuuhiin.

Tänä vuonna päätin kokeilla isäni käyttämää keinoa valojen ripustamisessa. Ei siis tikkailla keikkumista, vaan hain varastosta pitkävartisen oksaleikkurin ja sen avulla yritin nostella valosarjaa ylös omenapuun oksistoon. No eihän siitä meinannut mitään tulla, liian lyhyt varsi ja liian ohut oksa. Siis lisää pituutta oksaleikkuriin ja johan rupesi lyyti kirjoittamaan. Aika nopeasti sain nosteltua 2 valosarjaa omenapuuta koristamaan. Sitten vaan muuntajat kiinni ja ulkojatkojohto seinään. Vaan eipä tullut valoa pimeyteen :(

Joten sitten tutkimaan, miksei pistorasiaan tule sähköä. Sähkötaulun tutkinta paljasti, että yksi maadotetun pistorasian sulake oli palanut. Hain uuden ja kas kummaa, minulla oli paketillinen juuri oikeaa kokoa 16A. Sellaisen kiersin palaneen tilalle ja ... Nopea sininen leimahdus ja taas oli sulake palanut. Ei muuta kuin homma uusiksi, huomasinkin laittaneeni vahingossa liian pienen sulakkeen (10A). Toisella kertaa varmistin, että sulake on oikean kokoinen. Mutta silti sain aikaan sinisen leimahduksen... Ei auta... Jotain muuta pitää keksiä. Rupesin selvittämään mihin pistorasiaan tulee sähköä. Ulkopistorasiaan siis ei tule, vessaan ei tule, mutta keittiön työvalonpistorasiaan tuli. Niinpä kuljetan valojen johdon vessan ikkunan kautta keittiöön ja johan jouluvalot syttyivät.

Tällä hetkellä jouluvalot eivät pala, koska kellokytkin on jossain hukassa. Etsinnöistäni huolimatta sitä ei löytynyt... Ja minä en halua, että jouluvalot palavat kellon ympäri!!!!!!

perjantai 23. marraskuuta 2012

Savua, savua, mutta ei tulta

Juu, päätin pitkästä aikaa laittaa tulet saunamökin leivinuuniin. Pyrin lämmittämään saunamökkiä puilla, en sähköllä. Leivinuuni on aina ollut huono vetämään, vaikka kunnollinen vuolukiviuuni onkin. En tiedä missä on vika.

Sytytän tulet kuten tavallisestikin, sitten tuli piipun pohjaan, sillä saa helpoiten vedon aikaan. Vähän aikaa tuli leivinuunissa palaa. Sitten loppuu veto. Ja taas tuli piipunpohjaan... Nyt puut uunissa syttyvät kunnolla, siirryn sisälle ystäväni kanssa seurustelemaan. Tunnin päästä menen katsomaan ja koko saunamökki on harmaana savusta, puolet uunin puista on palanut, mutta sitten on tullut ilmalukko. Taas tulet piipunpohjaan ja uunissa oleva hiillos syttyy, palaan sisälle. 10 minuuttia myöhemmin palaan takaisin katsomaan, että syttyikö. TAAS ILMALUKKO PIIPUSSA!!!!! Yritän sytyttää paperia piipun pohjalle, ei onnistu. Kaikki savu tulee alas, edes paperi ei syty tai jos syttyy, niin sammuu heti. Alastuleva savu on niin sankkaa. Yritän ja yritän, välillä on käytävä ulkona haukkaamassa happea. Kiukuttaa ja päätän lopettaa. Olkoon, jatkan yrityksiä sunnuntaina ja lähden viemään ystävää kotiin.

Pohdin, että kuumailmapuhallin voisi auttaa, mutta sellaista en omista. Ystäväni ei pysty lainaamaan omaansa, koska talouden isäntä tarvitsee sitä. Mutta sitten keksin, minullahan on autossa sisäilmalämmitin. Sillähän saan puhallettua lämmintä ilmaa hormiin. Pakko yrittää heti, muuten en saa kiukkua laantumaan. Ensin rakennan alustan puhaltimelle sienikorista ja laudasta. Jätän puhaltimen päälle ja lähden sisälle. Puolen tunnin päästä menen katsomaan ja totean, että puhallin toimii, mutta savu ei nouse piippuun, vaan tulee leivinuunin ilmaaukosta olohuoneen puolelle. Voi hitto!!!!! Päätän silti kokeilla, työnnän paperia uuniin hiillokselle ja sitten paperia piipun pohjaan. Syttyi, palaa, lähden sisälle. 10 minuutin kuluttua palaan tarkistamaan, palaa edelleen. Ja taas 10 minuutin kuluttua palaan tarkistamaan ja edelleen palaa. Nyt suljen jo ulko-oven. Ehkäpä sain puut syttymään. Sisältäkin on savu vähentynyt noin puoleen... Jos nyt onnistuin, niin huomenna on pakko polttaa yksi pesällinen, että piippu säilyy kuivana. Piipun päällä ei ole hattua, koska piippuun pitää valaa vielä betonikaulus ja sen tekeminen jää ensi kesään.

Tällaiset tilanteet ovat haastavia yksineläjälle, koska savumyrkytys on vaarallinen. Kukaan ei minua löydä tarpeeksi nopeasti, jos tuupertuisin. Mutta silti en halua antaa periksi vetämättömälle uunille. Luulen, että tällä kertaa voitin taiston!!!!!

Piristävä päivä Tallinnassa

Eilen oli mahtava päivä, vapaapäivä keskellä viikkoa. Ehdotin ystävälle päiväretkeä Tallinnaan, saataisiin jutella rauhassa ja minä pääsisin Karnaluksiin (www.kl24.ee). Se on käsityöihmisen paratiisi!!!!! Satamasta nappasimme taksin, saimme puheliaan naiskuskin, joka kertoi mm. karnaluksin historiaa. Karnaluksin paikalla on toiminut Venäjän vallan aikana mm. alusvaatetehdas.

Ja Karnaluks on neulojan ja käsityöntekijän taivas. Olen ostanut sieltä valtavia määriä helmiä, erilaisia värillisiä pitsinauhoja, tukikankaita ja lankoja. Tuleville käsityömarkkinoille aion taas neuloa huiveja, tällä kertaa upeanvärisistä alpakka-villasekoitelangoista. Sama lanka on Suomessa tuplahintaista. Mutta, tällä kertaa keksin etsiä jotain, mitä sieltä ei saanutkaan ;) En löytänyt yksiväristä pellavanauhaa havupalloihini, joten valitsin organza-nauhaa. Ainoa huono puoli Karnaluksissa on huono ilmastointi ja käteismaksu. Ja hintojen esillelaitto, aina et tiedä mitä haluamasi tuote maksaa. Ensimmäistä kertaa olivat ostokseni niin suuret, että sain kaupan päälle virolaisen käsityölehden (suomenkielinen). Lehdessä oli ihania neulemekkojen ohjeita. Niitä himoitsen, mutta ranteeni eivät välttämättä kestä painavan mekon neulomista :(

Käsityölehdestä luin myös tarkasti kaikki mainokset ja yksi mainos kiinnosti erityisesti, rto-käsityötukku (www.rto.ee). Heidän nettisivunsa ovat kuitenkin aika huonot, joten pitäisi mennä paikanpäälle tutustumaan... Paikka vaan sijaitsee syrjässä, joten kävellen sinne ei pääse, kuten Karnaluksiin.

Tällä kertaa olimme hiukan kiireisiä, emmekä pysähtyneet Tallinnan Keskustorille. Siellä on kiva kierrellä ja torilla sijaitsevasta kaupasta olen ostanut useammat nahkahanskat, värilliset nahkahanskat. En ole koskaan nähnyt Suomessa vihreitä tai oransseja nahkahanskoja. Ja niin ihanan pehmeää nahkaa. Ja ovat todellakin nahkaa, eivät mitään keinonahkaa ja hinta oli alle 10 euroa pari.

Toinen paikka, johon emme ennättäneet, ehkä ihan hyväkin, on VivianVau (www.vivianvau.ee) vanhassa kaupungissa. Olen rakastunut heidän kenkiinsä, vihreitä, oransseja, kirjavia korkokenkiä isojalkaiselle (42). Ne eivät ole halpoja, mutta aivan ihania. Edellisellä kerralla viime keväänä mukaani lähti 2 kenkäparia. Molempia olen jo käyttänyt, että eivät ne ihan turhuutta olleet ;)

Joskus pitäisi mennä viikoksi Tallinnaan, niin että ehtisi kiertelemään siellä kunnolla. Lyhyellä reissulla käyn vain Karnaluksissa ja vanhassa kaupungissa, mutta Tallinna on muutakin....

tiistai 20. marraskuuta 2012

Syyskiireitä

Nyt on lämmöt nousseet... Alkuun tietenkin liikaa, yli 20 asteen, mutta pienellä hienosäädöllä päästiin sopivaan 19,5 asteeseen. Aamuisin on mukava tepastella paljain jaloin lämpimällä lattialla. Eihän siitä ihanuudesta kauaa ehdi nauttimaan, kun työpaikka kutsuu.

Töitä on riittänytkin viime viikolla ja tälläkin... Palavereja normityöpäivän jälkeen, joka päivä. Aamulla lähdet töihin, on pimeää - illalla palaat kotiin, on pimeää. Mutta ei se mitään, työnteko ja erilaisten ihmisten tapaaminen on mukavaa.

Toisaalta kotitöiden tekeminen on jäänyt vähemmälle. Leivinuuniin kävin hakemassa eilen aamulla ennen töihin lähtöä puita. Puuliiterissä ei ole valoja, osa klapeista tarvitsisi halkaista, mutta turvallisuussyistä, en sitä pimeässä halua tehdä. Joten käsikopelolla yritin valikoida kasasta pieniä sellaisenaan uuniin sopivia puita. Olin varmaan varsinainen näky puurinkka kädessä, lyhyessä hameessa, ohuissa sukkahousuissa ja korkosaapikkaissa. Mutta aika ei yksinkertaisesti olisi riittänyt vaatteiden vaihtoon ja puut piti saada sisälle lämpimään.... 

Tulevana viikonloppuna viikonloppuna yritän silti ripustaa valot omenapuuhun. Ne valaisevat mukavasti pihaa ja sisääntuloa. En ajattele niitä jouluvaloina, koska jouluvalot kuuluu sytyttää vasta ensimmäisenä adventtina ja siihen on vielä viikko aikaa. Mutta valoa pimeyteen on saatava....

Viime viikonloppuna pääsin tutustumaan Lempäälässä sijaitsevaan askartelutukkuun, joka näin joulun alla on auki yksityishenkilöillekin. Siellä oli kaikkea askarteluun liittyvää ja käsityöaskartelutarpeitakin jonkin verran, helmiä, huovutusvillaa, paperinarua jne... Kiinnostava paikka, jossa voisi käydä useamminkin. Muutamia tarjouksia ja sitten kaikista normaalihinnoista -25 % eli edullista oli. Ja tuotteita sai ostaa yksittäin, ei tarvinnut ostaa kokonaisia tukkupakkauksia. Omat ostokseni jäivät muutamaan oasis-palloon ja rautalankaan. Tarpeita ei ollut enempää... Katsotaan osaanko käyttää yhtä vähän rahaa torstaina, kun vuorossa on Tallinna ja Karnaluks. Kauppalistaa olen tehnyt, etten sortuisi heräteostoihin...

maanantai 12. marraskuuta 2012

Kylmä kotiinpaluu

Huh, huh. Kirjoittelen tätä päivitystä sormet kohmeessa. Sisälämpötila on jo noussut 16 asteeseen. Siis noussut...

Perjantaiaamuna talo tuntui hiukan viileältä, sisälämpötila oli vain 18 astetta. Päätin kuitenkin olla nostamatta lämpöjä, enkä kytkenyt Niben sähkövastusta vielä päälle, olinhan lähdössä viikonlopuksi vanhempieni luo Isänpäivää viettämään. Puita hain rinkallisen valmiiksi odottamaan maanantai-iltaa.

Töistä lähtiessä pohdin, että onkohan talossa yli vai alle 17 astetta. Ja alle oli, mittari näytti 14,0 astetta. Heti ensimmäinen toimenpide oli laittaa leivinuuniin tulet!!!! Kahden pesällisen jälkeen lämpötila oli noussut jo kaksi astetta.

Piheistä ajatuksista huolimatta päätin käynnistää Niben sähkövastuksen, koska kiertoveden lämpötilakin oli pudonnut 17 asteeseen, vaikka normaalisti se on 56 astetta. Vaikka saita olenkin, niin kylmyyttä en aio sietää...

Nyt on sähkövastus ollut päällä 15 minuuttia ja johan on veden lämpötila noussut yli 40 asteeseen!!!! Tehokasta sähköä ;) Samalla säädin makuu- ja olohuoneiden lattialämmityksen termostaattia hiukan isommalle. Lämpöä tarvitaan, vaikka villasukat jalassa, itsekudotun villahuovan alla on varsin miellyttävää. Pitäisiköhän hakea mummin kutomat kirjoneulelapaset käteen ????

perjantai 9. marraskuuta 2012

Talvipihalla

Joskus on kiva vain kuljeskella pihalla, unohtaa kaikki "Pakko tehdä" ajatukset, ja NAUTTIA.





torstai 8. marraskuuta 2012

Havupalloilua

Pari viikkoa sitten pihaltani kaadettiin kuusi. Minä siivosin silloin havut kasalle odottamaan hakettamista. Tiistaina tuli Puutarha.netin uutiskirje, jossa kerrottiin linkki havupallon teko-ohjeeseen. Minähän innostuin, koska havuja on. Eilen kävin kaupungissa ja tyhjensin Tiimarin oasis-pallohyllyn. Myyjä totesikin kassalla, että olin löytänyt hänen pallokätkönsä ;)

Tänään sitten aloitin, etsin oksasakset pirtistä ja hain ämpärin saunamökistä ja näin varustautuneena menin havukasalle. Siitä sitten katkoin noin parikymmentäsenttisiä pätkiä ämpärillisen. Yritin valikoida tukevia oksia, koska ohjeissa sanottiin, että rentokasvuiset oksat eivät käy. Aika nopeasti se ämpäri täyttyi, joten sitten vaan sisälle tekemään.

Alkuun kiersin oasis-pallon (halkaisija 12 cm) ympärille rautalankaa ristikkäin, loppulanka jäi ripustuslenkiksi. Alkuun pidin palloa kädessäni, niin oli helpompi tökkiä havuja palloon. Ämpärillinen havuja ei riittänyt mihinkään. Vähän alkua sain tehtyä, ja sitten piti hakea jo lisää. 4 ämpärillistä havuja siihen meni eli todella paljon. Minä olen melko suurpiirteinen ihminen, joten en tietenkään mittaillut oksia. Lopputulos on tiheä, mutta aika soikea...


Se on elämäni ensimmäinen havupallo. Enää se kaipaa rusettia koristeeksi. Minä en halua siihen mitään muovista nauhaa, pellavaista sen olla pitää. Mutta sellaista ei ole, joten jääköön ilman. Huomenna vien sen äidilleni, koska minulle se on liian iso.

En luovuttanut, vaikka ensimmäinen pallo ei olekaan täydellinen. Päätin jatkaa. Ja nyt mittasin kaikki havut, että ne ovat varmasti saman pituiset. Ja siitä tuli pallo, sanoisin, että lähes täydellinen. Jos niitä ehtisi tekemään useamman, niin voisin jopa myydä niitä...

tiistai 6. marraskuuta 2012

Talven tuloa odotellessa

Lämpöä on riittänyt, vaikka otinkin sähkövastuksen pois päältä viime viikolla. Jes. Sähköä säästyy, kun Niben sähkövastus ei mene päälle. Toisaalta lämpöpumppu on päällä koko ajan, ja sähköä sekin vie. Täytyy tarkkailla tilannetta.

Tänä aamuna taivaalta tuli vettä ja räntää runsaasti. Työmatkalla pikkutiet olivat täynnä sohjoa, talvirenkaillakin on ikävä ajaa, kun sohjo yritti ohjata autoa. Mutta kotipihalla oli kiva huomata, että autotallin edustan oja toimii. Ihan se ei ole suora, mutta silti vesi virtasi. Jotain siis pystyn tekemään hyvin :)

Sunnuntain vietin kuorien porkkanoita. Koko porkkanasato mahtui yhteen pesuvatiin, mutta kuorimista riitti, koska osa porkkanoista oli vain muutaman sentin pituisia ja osa oli erikoisenmuotoisia.


Näitä vänkyröitä sitten kuorin ja paloittelin ja keitin. Päätin nimittäin tänä vuonna säilöä porkkanat pakastamalla. Viime vuoden porkkanat mätänivät turpeessa, koska olivat liian lämpimässä. Minulla kun ei ole VIELÄ maakellaria. Joskus tulee...