sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Urokset ja naaraat sekaisin

Sain isän viikonloppuvieraaksi saunamökin kattoa rakentamaan. Tämän syksyn ohjelmassahan on ainoastaan rakennuksen etuosan pikkukatto, iso tehdään joskus myöhemmin. Katosta oli poistettu jo aiemmin huovat ja toisen puolen laudoitus, viime viikkoina kattoa olikin koristanut puolipukeinen nainen. Uutta laudoitusta laitettaessa minä pääsin lautapojaksi... Isä halusi laudat urospuolen edellä ja minähän annoin. Mutta sain kommentin, että väärinpäin tuli. Ja ihan varmasti annoin uroksen edellä, vaan enpä ollut huomannut, että laudan lyhyellä sivullakin oli pontti ja siinä piti olla uros edellä. Täytyy tunnustaa, että helpompihan se lauta oli kääntää alhaalla maassa kuin katolla. Taas siis opittiin uutta naaraista ja uroksista ;) Ja lisäksi pääsin opettelemaan sirkkelin käyttöä. Joskus muinoin olen sellaista joutunut opettelemaan, mutta silloin minut peloteltiin puolikuoliaaksi sormien menetyksellä yms. No nyt olen toivottavasti vanhempi ja viisaampi... Eli kattolaudoituksesta jäi ylijäämäpaloja, jotka minä onnistuneesti sain sirkkelöityä lyhyemmiksi leivinuuniin sopiviksi polttopuiksi, jes. Oli se niin mukava laite, että pitäisköhän minunkin saada sellainen ? Sitä tarvitaan ainakin kasvatuslaatikoiden tekemiseen keväällä...

Kuvia katonteosta:



















Viikonlopun aikana pääsin jälleen kiipeilemään tikapuilla. Pihapiirin koivut ja haavat ovat tyhjentäneet lehtensä maahan, mutta myös kaikki räystäskourut olivat niitä täynnä. Joten ei muuta kuin isän design-tyhjennyskauha käteen ja kiipeämään. Ja puhdasta tuli... Mutta kuka hiton ääliö on keksinyt kiinnittää kourun päältä lautaan, jotta ihmisen on vaikeampi tyhjentää lehtiä ?????

















Viimeisimpänä kiipeilyhommana ripustin jouluvalot omenapuuhun. Ei niitä vielä sytytetä kuukauteen, mutta ovatpa valmiina. Se verran maa oli märkää ja upottavaa, että ystävää olisi kaivattu taas seisomaan tikkaiden juurelle. Sinä olit korvaamaton apu kesälläkin!!!! Joulukuuta ja pientä lumikerrosta odotellen...

tiistai 18. lokakuuta 2011

Lomailua ja nautiskelua

Kynttilät palavat, leivinuunissa tuli, on syksy. Mutta kuinka ihanaa onkin nautiskella ja suunnitella tulevaa liekkejä katsellen...

No, piha kaipaa jälleen haravoijaa, eipä kauheasti huomaa siellä mitään tehdyn. Mutta nyt ovat pihakoivut tyhjiä, joten seuraava haravointi onkin vuoden viimeinen :)

Kuinka ihanaa onkaan ollut herkutella oman pihan sadolla. Porkkanasosekeittoa on tehty usein, punajuuripataa odotellaan, sipulit on jo syöty... Mutta tämän satokuvan haluan silti julkaista, hymyn se saa huulille :)















Onko tämä tulosta harventamattomuudesta vai liian kovasta maasta, en tiedä. Syön sen silti :)

Viime keväänä päätin kokeilla rakkaan isoäitini mallia ja vein lehtikaktukseni ulos. Se vietti kesänsä takapihan kuistilla, aamuauringossa. Syyskuun alussa toin sen sisälle, kun lämpötilat laskivat. Ja mitä tekikään kasvi...















Koskaan ennen en ole tähän pystynyt!!!!! Yritänpä vastedeskin kuunnella mummin ohjeita ja matkia... Eihän tämä vedä vertoja mummin lehtikaktukselle, jossa yhden lehden päästä voi tulla kolmekin kukkaa. Toivottavasti pääsen tänä vuonna näkemään hänen kaktuksensa koko komeudessaan, nuppuja oli valtavasti. Muutenkin mummi on ilmiömäinen kukkienhoitaja, pelargoniat saattavat kukkia vielä jouluaattona hänen parvekkeellaan...

Kun ulkotyöt alkavat vähenemään, niin on aika suunnitella sisätilojen remonttia. Uusia keittiönkaapistoja jo tulikin, ja päätin itse kokeilla niiden asennusta. Paikkaa vaan pitää hiukan siirtää, koska jalkalista aiheuttaa ongelmia. Mutta eikai muutama sentti sinne tänne haittaa... Kaappien toimittajalla ei ollut enää samanlaisia vetimiä, mitä jo olemassa olevissa kaapeissa on. Hän antoi vinkin, että Ikeassa tai Bauhausissa voi olla. Ikean vetimet olivat melkein samanlaiset, muoto oli vaan kulmikkaampi. Bauhausin vedin oli puolestaan samanmuotoinen, mutta siinä vedinosa oli uritettu, kun vanhoissa on sileä. Vaikea valinta, mutta päädyin Bauhausin versioon. Aika näyttää, olenko tyytyväinen...